Mainos

Miksi toisen lausuma kehu katoaa, mutta loukkaus kulkee mukana vuosia? Asiantuntija vastaa

Olet ruma. Olet kaunis. Kumman uskot helpommin?

Kohteliaisuuteen vastataan torjuen, mutta toisen paha sana syöpyy sydämeen ikuisesti. Yksi hutaisten alakoulussa heitetty kommentti, ja omat kasvot ovat ikuisesti kuvottavat – rupikonna, ruma!

Miksi?

– Tässä on biologinen tausta, varhainen eloonjäämismekanismi aivoissamme. Muistamme helposti negatiiviset kokemukset. Niitä on varsinkin aikaisemmin ollut tärkeä muistaa, koska sitten osaa varoa vaaratekijöitä. Aikoinaan kyse on ollut eloonjäämisestä. Nykyään nämä asiat ovat usein pienempiä, Heli Heiskanen, psykologi ja kouluttaja, kuvaa.

Aivot siis osaltaan varmistavat, että vaarattomatkin negatiiviset asiat jäävät mieleen. Syitä pahojen sanojen muistamiselle on muitakin.

– Toinen tekijä, joka vahvistaa negatiivisen muistamista, on se, että kommentti osuu johonkin omaan arkaan paikkaan. Jos kommentti on jotakin, jonka pelkää tulevan esille. Silloin sanottu uppoaa todella syvälle valmiiseen haavaan ja vahvistaa omaa negatiivista käsitystä itsestä, tai pelkoa, että itsessä on jotakin vikaa. Ja sen takia se jää todella kitkeränä sisälle.

Toisen kehu ei tunnu todelliselta

Kohteliaisuuksista sen sijaan kuuluu kieltäytyä jo suomalaisen vaatimattomuuden vuoksi.

– Pelätään, että muut luulevat ylpeäksi, jos ottaa kohteliaisuuden vastaan. Toiseksi monella vaikuttaa jossain määrin huono itsetunto, jolloin toisen kehu ei tunnu todelliselta, sitä on vaikea uskoa. Kolmas asia on luottamuksen puute toisiin ihmisiin: ihminen voi pelätä, että kehussa on taka-ajatuksia.

Heiskanen myöntää, että kyseessä on erityisesti vanhemman ikäluokan ongelma.

– Nykyajan lapset ja nuoret yhä helpommin pystyvät näkemään itsessään myönteisiä piirteitä, kunhan me aikuiset emme niitä kitke lapsuudessa. Kyllä tämä on muuttumassa.

Pahat sanat koteloituvat

Koulukiusaajan pahat sanat kulkevat mukana vuosia, vaikka elämäntilanne, asuinpaikka, vartalomalli, vaatteet ja hiusmallikin on jo vaihtunut. Kirjoitettuna se kuulostaa naurettavalta – ja silti moni muistaa sen yhden ivallisen lohkaisun vuosikymmeniä.

Heiskanen muistuttaa, että ihminen on varsinkin lapsuudessa erityisen haavoittuva.

– Jos lapsuudessa on ikäviä kokemuksia, eli joku on kiusannut, arvostellut tai lapsi on joutunut kokemaan voimakkaita häpeäkokemuksia, ne voivat tallettua sisälle, ikään kuin koteloitua. Ne ovat traumaattisia kokemuksia, niistä tulee arka paikka. Kun myöhemmin tapahtuu jotain, mikä muistuttaa siitä tunteesta, vanhakin tunne tulee sen mukana pintaan. Siitä tulee itseään ruokkiva kierre, asia, joka aina vahvistuu kokemus kokemukselta niin kauan, että sitä lähdetään purkamaan ja käsittelemään.

Mutta miten omat aivonsa voisi purkaa?

Heiskanen muistuttaa, etteivät aivot yksin mekaanisesti päätä ihmisen reaktioista. Ikävien kommenttien aiheuttamista häpeän tunteista ja tunnekuohuista voi oppia pois.

– Jos nämä kaksi asiaa, eli aivojen biologinen mekanismi ja se, että on epävarma ja huono itsetunto, yhdistyvät, niin se yhteisvaikutus tekee ongelmasta erityisen voimakkaan. Itsen arvostaminen ja hyvä itsetunto ovat hyvää vastalääkettä. Ne neutraloivat sanojen vaikutusta, ja sitä osaa suhtautua itseensä ja muihinkin vähän lempeämmin ja kevyemmin.


Lisätietoa: Heliheiskanen.fi

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.