"Siellä ne hullut taas liikkuvat vapaalla", huudellaan kommenttipalstoilla, kun julkisuudessa käydään keskustelua avohoidosta. Mutta voisiko tilanne edes olla toisin?
– Psykiatrinen hoitohan on pääosin avohoitoa. En tiedä mistä on saatu päähän, että ihminen pitäisi saada pois silmistä jonnekin telkien taakse, kun hänellä on jokin psykiatrinen sairaus. Se on parisataa vuotta vanhaa ajattelua, kommentoi MTV Uutisille Helsingin Pohjoisen alueen psykiatria- ja päihdekeskuksen päällikkö, ylilääkäri, Jussi Niemi-Pynttäri.
Tulisikin ahdasta, jos kaikki Suomen mielenterveyspotilaat suljettaisiin laitoksiin.
– Laskentatavasta riippuen voidaan karkeasti sanoa, että noin 40 prosenttia väestöstä kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä elämänsä aikana, Niemi-Pynttäri jatkaa.
Pelkästään Helsingissä hoitoa psyykkisiin oireisiin saa vuosittain 30 000 potilasta. Ja Auroran sairaalassa on noin parisataa potilaspaikkaa.
Osaan oireista tarvitsee lähipiiriä, ei lääkäriä
Mutta mistä puhumme, kun puhumme avohoidosta? Psyykkisillä oireilla on useita eri tasoja, kuten hoitomuodoillakin. Osaan psyykkisestä pahoinvoinnista paras apu on Niemi-Pynttärin mukaan tuki omalta lähipiiriltä.
– Suuri joukko saa apua oireisiinsa myös terveyskeskuksissa. Pelkästään Helsingissä on 38 mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunutta sairaanhoitajaa, jotka toimivat matalan kynnyksen periaatteella, jolloin kansalaisella on helppo saada heihin yhteys ja päästä vastaanotolle.
Hoitajien tukena ovat terveysasemien yleislääkärit ja heillä puolestaan psykiatriapoliklinikan psykiatrit.
– Valtakunnallisesti on linjattu, että lähtökohtaisesti ahdistushäiriöiden hoito, sosiaalisten tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistushäiriö, pakko-oireinen häiriö hoidetaan perusterveyshuollossa, johon yleislääkäripohjalta pitäisi olla valmius. Niistä kärsii useita prosentteja väestöstä, Niemi-Pynttäri jatkaa.
