Miksi liikkumattomat lapset on tärkeää saada liikkeelle – ja miten?

Yhdeksäsluokkalaisista jopa joka kymmenes liikkuu uuden tutkimuksen mukaan vähemmän, kuin suositellun vähimmäismäärän eli tunnin päivässä.

Moni kertoi syyksi, etteivät koe olevansa liikkujatyyppejä. UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari uskoo, että nuoret kokevat näin, mutta mallit saadaan todennäköisesti kotoa.

– Perheenkin viesti vaikuttaa siihen, mitä malleja saadaan siitä että ”liikunta ei oo mun juttu", Vasankari sanoo.

Lasten ja nuorten suositus liikkua on suurempi kuin aikuisille, koska heidän kehityksessään sillä on tärkeämpi rooli.

– Koti on yksi vastuunkantaja, ei ainoa. Liikunnan järjestäminen nuorille voitaisiin monesti tehdä paremmin, mutta perhe on todella iso vaikuttaja.

Koulussa liikkumattomuuden kasvu on huomattu.

– Se on huolestuttavaa, koska kynnys itsensä rasittamiseen on kasvanut. Hengästyminen tai hikoilu ovat jollain tavoilla vastemielisiä. Me tarvitsemme terveyden kannalta hengästymistä, liikunnanopettaja Katja Ulmanen sanoo.

– Keho on tarkoitettu liikkumaan. Meillä on liikuntaelimistö, jonka toimintaa pidetään itsestäänselvyytenä ja joka muistetaan vasta, kun se ei enää ole läsnä, Tommi Vasankari sanoo.

Aikuisille liikuntasuositus on 2,5 tuntia viikossa. Liikkumattomuus maksaa useita miljardeja aikuisväestön keskuudessa sairauden kustannuksien ja tuottavuuden menetyksen muodossa.

– Ymmärrys on olemassa. Pelkän terveydenhuollon osalta voitaisiin säästää miljardeja, Vasankari sanoo.

Aiheen ottaminen esiin terveydenhuollossa on kynnyksen takana.

– Tupakasta, alkoholista voidaan puhua ja mainita terveydenhuollossa, mutta liikunta mielletään omaksi asiaksi.

Ratkaisuksi nuorten kohdalla liikunnanopettaja näkee opetussuunnitelman uudistamisen. Uudessa 2016 käyttöön tulevassa opetussuunnitelmassa kaikilla tulee olemaan mahdollisuus ”hyvään” arvosanaan ja osalle vuosiluokista lisätään viikkoon tunti liikuntaa.

– Kyse on myös opettajien ammattitaidosta, miten liikunta myydään. Vähänkin liikkuvat saadaan innostettua mukaan, kun se tehdään oikein, Ulmanen sanoo.

Vastuuseen Katja Ulmanen ei vaatisi vain joko kotia tai koulua.

– Ei kukaan voi sälyttää vastuuta toiselle osapuolelle. Pitäisi miettiä yhdessä ja kannustaa lapsia liikkumaan.

Mallien siirtymisen kotoa Ulmanenkin myöntää.

– Tärkeintä olisi, että tehtäisiin perheinä näitä juttuja. Lähdetään vaikka kaikki yhdessä uimaan. 



Lue myös:

    Uusimmat