Lue Iceheartsin yhden perustajan, Ilkka Turkan ajatuksia jääkiekkojoukkueen perustamisen syistä. Tekstit on poimittu joukkueen toimintakertomuksesta muutama vuosi aloittamisen jälkeen.
Vantaan Icehearts on tutkimusmatka. Se on kuin matka, jonka Kolumbus teki tai Vasco da Gama tai kapteeni Cook. Matkan asettamus on, että joukkuepeli jääkiekko tulee avata kaikille.
Jääkiekon pelaaminen on yksinkertaista, mutta yksinkertaiset asiat oppii vain omassa tahdissaan. Jos siis haluaa. Jos siis voi. Asettamus oli yksinkertainen: koota kuusivuotiaista joukkue, joka saa pelata yhdessä niin kauan kuin haluaa. Kukaan ei joudu koskaan kuulemaan: otamme pari parempaa, saat etsiä itsellesi toisen joukkueen.
Kaikki, jotka harjoittelevat, pelaavat yhtä paljon. Kukaan ei kiusaa ketään, kukaan ei saa lyödä toista.
Yksinkertaisia pelintekemiseen asioita, joita lähdimme etsimään ovat ystävällisyys, kärsivällisyys, pitkämielisyys, persoonallisuus, tervehtiminen, itsensä esitteleminen, kiittäminen, oven avaaminen, epäitsekkyys, halu voittaa vaikeudet, peräänanatamattomuus, kova työ ja sitkeys.
Entä jos kuusivuotiaan elämänkokemus oli muutto kylmään ja vieraaseen maahan? Mitäs, jos kuusivuotiaan elämänkokemus olikin osattomuus ja vuorottomuus? Osaako silloin heti olla jonossa ja odottaa vuoroaan?
Mitä jos kuusivuotiaan elämänkokemus oli isättömyys, toimeentulottomuus? Mitä unelmat voivat olla muuta kuin epärealistisia? Kuka jaksaisi odottaa hänen kanssaan odotusten kehittymistä elämältä tuntuviksi, todellisiksi.
Näitä maisemia kohti lähdimme. Mukana oli monenlaista väkeä, osallisia, vuorollisia, maahanmuuttajia, vanhempien ja isovanhempien ja kummienkin kannustamia. Mukana oli myös niitä, joiden harjoituksia kukaan ei jaksanut, voinut tai viitsinyt seurata.
Auttaisiko, jos syyttäisimme joitakuita? Tehostaisiko toimintaa, jos pudottaisimme kaikkein toivottomimmat laidan yli, valtameri on suuri ja matka aikuisuuteen kovin pitkä?