Mieskaverit antavat isättömille lapsille mahdollisuuden saada elämäänsä turvallisia miehen malleja.
Kavereita ei koskaan ole liikaa. Sen oivalluksien myötä Petri Kaverma lähti kolme vuotta sitten mukaan mieskaveritoimintaan ja päätyi ystäväksi omalle pikkukaverille – lapselle, jonka elämästä puuttui isähahmo.
Toiminta vei mukanaan. Nyt Kaverma vetää Pienperheyhdistyksen Pikkukaveria ei jätetä -projektia, joka yhdistää isättömät lapset ja turvalliset aikuiset miehet eri puolilla Suomea, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa lapsille.
– Millainen vain mies kelpaa, ei tarvitse olla mikään supermies eikä tarvita aikaisempaa kokemusta lasten parista, Kaverma rohkaisee.
Ikärajoituksiakaan ei ole, mutta pikkulasten kanssa voi tulla vauhtia ja vaarallisia tilanteita eli jonkinlainen fyysinen toimintakyky tulee olla. Taustat tarkistetaan, joten niiden tulee olla moitteettomat.
Mieskaveriksi haluavat osallistuvat ilmaiselle muutaman päivän kurssille, jossa käydään läpi vapaaehtoistyön ja mieskaveritoiminnan perusteita. Lisäksi keskustellaan esimerkiksi omista ajatuksista ja toiveista.
– Monella miehellä on taustalla omia kokemuksia omasta isästä tai omasta miehisyydestä. Ne ovat tärkeitä asioita käydä läpi.
Toimintaan osallistuvat äidit kirjoittavat kuvauksen lapsesta ja perheestä. Mieskaveriohjaaja pyrkii löytämään sopivia parivaljakkoja, joilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mieskaverina voi toimia useammallekin lapselle, esimerkiksi sisaruksille.
Tavallisia lapsia ja turvallisia aikuisia
Mistään tukiperhetoiminnasta tai ongelmalapsista ei ole kyse, vaan ihan vain tavallisesta ystävyydestä ja yhdessäolosta.
– Tämä ei ole tukitoimintaa, vaan kaveruus on keskiössä. Pikkukaverit ovat ihan tavallisia lapsia, tyttöjä ja poikia, joilla vain ei ole kontaktia isään tai muihin miehiin, Kaverma huomauttaa.
Kaverma kertoo, että mieskaveri ei mene isän tontille, vaikka voikin muotoutua läheiseksi aikuiseksi lapselle.– Mieskaveri ei korvaa isää, mutta voi paikata isän puutetta, Kaverma muotoilee.Mieskaveruus vaatii jonkin verran sitoutumista, sillä lapsen elämästä ei voi lähteä noin vain, mutta kaveruutta voi toteuttaa monella eri tavalla. Jotkut ovat läheisesti läsnä pikkukaverinsa arjessa ja näkevät jopa päivittäin, kun taas toiset tapaavat ehkä harvemmin erityisemmän toiminnan merkeissä. Jotkut käyvät leffassa, toiset urheilemassa tai vaikkapa mökillä, Kaverma luettelee esimerkkejä.Hän haluaa häivyttää pelkoja siitä, että lapseen sitoutuminen kahlitsisi: mieskaveruudessa kyse on ystävyydestä, jossa tehdään asioita, joista kumpikin osapuoli pitää.Toiminnan muotoutumiseen vaikuttaa mieskaverin, lapsen ja äidin keskinäinen dynamiikka.