Eteläafrikkalainen Brett Archibald joutui veden varaan pudottuaan myrskyssä laivasta lomamatkalla Indonesiassa. Ystävät eivät huomanneet kadonnutta Brettiä ja laiva meni menojaan. Seuraavat 28 tuntia hän oli veden varassa ja yritti selvitä hengissä. Mies avautui uskomattomasta kokemuksestaan BBC:n Victoria Derbyshire -ohjelmassa.
Brett oli surffauslomalla ystäviensä kanssa Indonesiassa kolme vuotta sitten. Kaverukset olivat vuokranneet pienen laivan, jossa Brett oli saanut ruokamyrkytyksen. Brett yritti vetää happea kannella, kun häntä alkoi pyörryttää ja lopulta maailma musteni ympärillä. Seuraavaksi hän huomasi olevansa veden varassa ja laiva loittoni hänestä.
– Yritin uida niin nopeasti kuin pystyin mutta en mitenkään kyennyt saamaan laivaa kiinni, hän kertoi BBC:lle.
Brett Archibald oli tuolloin 50-vuotias.
Seuraavat 28 tuntia Brett joutui olemaan veden varassa. Koska hän oli hyväkuntoinen surffaaja, hän tiesi, että jokaisen ison aallon tullessa kohdalle hänen pitäisi vetää keuhkot täyteen ilmaa ja sukeltaa aallon läpi. Hän kävi mielessään läpi kirjoja, omistamiaan CD-levyjä ja lopulta hän lauloi mielessään, jotta jalkoja vaivaava kramppi unohtuisi mielestä.
Lopulta voimat tuntuivat loppuvan ja Brett rupesi näkemään harhoja. Sitten Brett nukahti veteen mutta heräsi nopeasti, kun lokit iskivät hänen päähänsä.
Brettin mukaan lokit halusivat ilmeisesti noukkia hänen silmämunansa. Brett kertoo, että hän oli niin sekavassa mielentilassa, että hän päätti pyydystää lokin ja syödä sen. Näin ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, sillä yhtäkkiä hänellä oli jokin toinen eläin harminaan. Kyse oli haista.
Hai tökki selkään
Oltuaan arviolta 15 tuntia meressä Brett sanoo tunteneensa jonkin tönäyksen selässään. Hän arveli, että kyseessä on iso barracuda-kala, joka voi kasvaa jopa parimetriseksi.
– Sitten tämä jokin tönäisi minua uudelleen ja käännyttyäni huomasin, että sehän on hai.
Kun Brett katsoi otusta, se oli hänen mukaansa Lontoon kaksikerroksisen bussin kokoinen.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että se syö minut. Muistan nostaneeni kurkkuani ja sanoneeni, että kuules kuoma, revi vain kurkkuni auki, Brett muistelee.
Sitten Brett katsoi olentoa uudelleen ja huomasi sen värit. Kyseessä oli hailaji, joita hän oli nähnyt surffatessaan kotimaassaan Etelä-Afrikassa. Kyseinen hailaji ei ollut vaaraksi ihmisille. Hetken hän ajatteli voivansa ottaa haista kiinni. Ajatuksena oli, että se veisi hänet jollekin riutalle, mutta sitten tämänkin pelastusrengas katosi.
Menisi vielä arviolta 13 tuntia, ennen kuin Brett löydettäisiin noin 20 kilometrin päässä alkuperäiseltä putoamispaikalta.
Kun ystävät huomasivat, että Brett ei tule aamiaiselle, he olivat ottaneet yhteyttä Indonesian rannikkovartiostoon, joka järjesti pelastuspartiot etsimään Brettiä.
Pelastustoimiin osallistunut sydneyläinen pariskunta löysi Brettin. Tuolloni Brett tärisi. Kivut olivat valtavat; silmät olivat turvonneet ja painoa oli uinnin aikana pudonnut kuusi kiloa.
Nyt, kolme vuotta tapahtuman jälkeen Brettiä puistattaa edelleen, kun hän on meren lähettyvillä. Silti hän sanoo, että meri on onnellinen paikka.
Pelastumisesta on raportoinut myös esimerkiksi 60 Minutes -ohjelma. Brett Archibaldin tarina kerrotaan myös hänen omilla sivuillaan.