Helsinkiläinen Jenna menetti 25-vuotiaana oikean kätensä huumeidenkäytön aiheuttaman kuolion takia. Jennan kohtalo ei ole yksittäistapaus. Viime vuosien aikana huumeidenkäyttäjien vaikeat tulehdukset ovat lisääntyneet.
– Mulla on kovia kipuja tässä edelleen ja ne eivät häviä. Ihan kuin joku antaisi koko ajan sähköiskuja, Jenna, 35, (nimi muutettu) kuvailee.
Kymmenisen vuotta sitten käsi kipeytyi, kun Jenna oli pistänyt huumeannoksen kyynärvartensa suoneen. Käsivarteen oli tullut tukos, kansankielisesti veritulppa.
– Haettiin silloisen mieheni kanssa apua jokaisesta mahdollisesta paikasta. Terveyskeskuksista ja sairaaloista. Juoksin niissä monta viikkoa, Jenna muistelee.
– Mulle sanottiin, että kuule narkkari, sun kannattaisi painua helvettiin täältä ja vähän äkkiä. Jos et lähde, soitan vartijan paikalle ja sut heitetään niskaperseotteella ulos. En saanut apua, koska mulla on narkomaanin leima.
Hiljalleen käden tilanne paheni. Jennan sormet turposivat ja lopulta niitä ei voinut enää liikuttaa. Jennan mukaan sormien väri muuttui ensin siniseksi, sitten liilaksi, kunnes lopulta väri vaihtui mustaan.
– Mulla oli kuolio joka sormessa, toisissa enemmän toisissa vähemmän.
Lue myös: Kokenut kirurgi avoimena: "Teinkö kaiken mitä voin, teinkö kaiken oikein?"
Huumeet epäpuhtaampia
Jennan kertomus kätensä kohtalosta ei yllätä Irti Huumeista ry:ssä vapaaehtoisena huumeidenkäyttäjiä auttavaa Mia Ekbergiä, 43. Hän on itse toipuva käyttäjä ja on kadulla työskennellessään huomannut huumeidenkäyttäjien vakavien tulehdusten ja raaja-amputaatioiden määrän lisääntymisen. Myös A-klinikan mukaan tulehduksia on ollut etenkin tämän vuoden aikana enemmän kuin aiemmin.
HUSista kerrotaan MTV:lle, että ilmiö on todellinen ja kasvava. Huumeidenkäyttäjien vakavat tulehdukset vaativat yhä useammin leikkauksen tai leikkauksia.
Ekberg uskoo, että yksi syy tulehduksien lisääntymiseen on se, että nykyiset huumeet ovat aiempaa epäpuhtaampia. Ennen käyttäjät tiesivät paremmin, mitä heidän ostamansa aine sisältää.
– Ihmisiä kuolee enemmän. On yksi aine ylitse muiden, joka tulehduttaa paikat, ja se on peukku, Ekberg sanoo.
Ekberg kertoo eräästä miehestä, joka käytti peukkua suonensisäisesti. Mies ei koskaan ollut pistänyt rintakehän alueelle huumeita, mutta silti hänelle ilmaantui keskelle rintaa pieni finnin näköinen patti.
– Sitten patti kasvoi ja seuraavaksi siitä tuli mätää. Sitten siinä olikin jo reikä, josta näki luun. Hän ei mennyt sairaalaan, kun ei häntä kuitenkaan hoidettaisi, koska hänellä oli päihdeongelma, Ekberg kertoo.
– Nyt tämä mies ei elä enää.
Lue myös: Pelätystä peukkuhuumeesta vieroittautunut Risto, 27: "Se on sairasta myrkkyä ihmiselle"
Peukkuhuume
Synteettinen muuntohuume, joka kiihottaa voimakkaasti keskushermostoa.
Alun perin Alfa-PVP. Nykyisin peukuksi kutsutaan myös muita samankaltaisia synteettisiä aineita, kuten MDPV:tä, Alfa-PHP:tä ja Alfa-PiHP:tä.
Käyttöannokset ovat äärimmäisen pieniä verrattuna perinteisiin huumeisiin. Yliannostusriski suuri.
Käytetään yleensä suonensisäisesti, nuuskaamalla tai polttamalla eli höyrystämällä.
Hyvin addiktoiva, mikä saa käyttäjät ottamaan uuden annoksen tiuhimmillaan 10–15 minuutin välein.
Aiheuttaa kiihtymystä, ahdistusta. unettomuutta, harhaluuloisuutta, psykoosia, erikoista liikehdintää, väkivaltaista käytöstä, sekavuutta ja kognitiivisia ongelmia.
Suomessa peukun käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Vuodesta 2018 lähtien peukku on liitetty yli 70 kuolemantapaukseen Suomessa.
Lähde: A-klinikkasäätiön Päihdelinkki
Terveydenhuolto traumatisoi
Toinen syy lisääntyneisiin vakaviin tulehduksiin ja raaja-amputaatioihin onkin Ekbergin mukaan terveydenhuollon suhtautuminen huumeidenkäyttäjiin. Käyttäjät saavat hänen mukaansa yhä heikommin apua tulehduksiinsa ja haavoihinsa.
– Terveysasemat eivät hoida ihmisiä, kun he menevät sinne. He saattavat sanoa, että hoida itse sitä tai et sä tarvitse nyt lääkäriä tuohon, Ekberg kuvailee.
– Se johtuu useimmiten siitä, että tulehdus on käyttäjän itsensä aiheuttama. Hän on itse sinne jotain pistänyt.
Ekbergin mukaan terveydenhuollossa saatetaan olettaa, että käyttäjät yrittävät vain saada lääkärin määräämään huumelääkkeitä jollakin tekosyyllä.
– Jos jokaiselle päihdeongelmaiselle olisi joku saattaja mukana puhumassa heidän puolestaan, he varmaan saisivat paremmin hoitoa.
Asian ytimessä.doc: Tappava trippi
“Mä vihaan sitä, kun siitä tulee niin hyvä olo”
Näin kertoo alaikäisenä peukkua piikittänyt mies. Hän toivoo, ettei kukaan käyttäisi tätä yhä suositumpaa huumetta.
Tällainen on arvaamaton peukku, jota jopa addiktit itse pelkäävät.
17:48
Dokumentin Katsominen vaatii MTV Katsomo -kirjautumisen.
Vaikka käyttäjä saisikin tulehdukseensa apua, viimeinen este hoidolle on Ekbergin mukaan raha.
Haavanhoitotuotteet ovat kalliita. Niitä menee paljon haavaonkaloihin, joista on kaivettu pois mätää ja kuollutta kudosta.
– Haavahoitotuotteet pitää itse ostaa apteekista. Ne ovat tosi kalliita, eikä ihmisillä ole rahaa, Ekberg sanoo.
Lue myös: Potilaita kotiutetaan sairaalasta vaikka se ei ole turvallista: "Tuntuu pahalta, kun näkee, ettei potilas tule selviämään"
Amputaatio oli ainoa vaihtoehto
Jenna näyttää rujoa kättään ja kiittelee, että osasta sormista jäi amputaatiossa sen verran jäljelle, että hän pystyy pitämään vielä kynää kädessään.
– Olen kuitenkin oikeakätinen, Jenna sanoo.
Hänen kujanjuoksunsa käden pelastamiseksi kesti kolmisen viikkoa. Lopulta korvaushoitopoliklinikan lääkäri kirjoitti Jennalle lähetteen Töölön sairaalaan.
Jennan mukaan hänet oli tähän saakka käännytetty joka paikasta, josta hän oli hakenut apua.
– Mun mies sanoi silloin, että eläinlääkärissäkin olisi varmaan saanut inhimillisempää kohtelua, Jenna muistelee.
Kyyneleet työntyvät väkisin Jennan silmiin ja hänen äänensä murtuu, kun hän kertoo kokemuksistaan. Erityisesti kirurgin sanat ovat syöpyneet Jennan mieleen. Hän toistelee niitä uudestaan ja uudestaan kertoessaan tarinaansa.
– Lääkäri oikeasti vain osoitti minua sormellaan ja nauroi. Hän sanoi, että varmasti sattuu, eikö satukin. Kun vastasin, että kyllä, hän osoitti edelleen ja sanoi nauraen, että mene himaan. Katsellaan parin viikon päästä, Jenna kertoo.
Jenna sai lopulta hoitoa mutta uskoo, että viivyttely tuhosi hänen kätensä. Apu tuli lopulta antibioottitiputuksen ja amputaation muodossa.
Jenna hieroo Kontulan ostoskeskuksen syyskylmässä illassa amputoitua kättään. Sitä palelee helposti.
Hän kertoo, että operaation jälkeen hänellä kesti kuukausia toipua tapahtumista fyysisesti ja henkisesti.
Leikkauksen jälkeen käsi oli käpertynyt sumpuksi, jonka takia hän sai fysioterapiaa. Fysioterapeutti pyysi saada katsoa kättä koskevat terveystiedot, myös tiedot leikkauksesta.
– Hän sanoi, että hänellä on huonoja uutisia, että kätesi on periaatteessa ihan silputtu, Jenna sanoo.
Mia Ekberg kertoo nähneensä vastaavaa valitettavan usein. Hänen mukaansa huumeidenkäyttäjien raaja-amputaatiot ovat täysin eri asia kuin niin kutsuttujen tavallisten ihmisten suunnitellut amputaatiot.
– Huumeidenkäyttäjien amputaatiot tehdään mahdollisimman halvasti. Muut voivat saada siihen proteesin joskus, päihdeongelmainen ei ikinä, kun amputaatio on jotenkin niin väärin tehty, Ekberg toteaa.
Amputaatiot yhä yleisempiä
Ekbergillä on noin 20 vuoden kokemus huumeidenkäytöstä. Silloin kun hän itse aloitti käytön, hän ei nähnyt kaduilla juurikaan ihmisiä, joilta puuttui raajoja.
– Nykyisin joka paikasta, jossa on useita käyttäjiä, löytää varmasti jonkun. Joltakin puuttuu käsi, toiselta jalkaterä, kolmannelta koko jalka, Ekberg kuvailee.
Hän sanoo olevansa eniten huolissaan pitkän linjan käyttäjistä, jotka ovat menettäneet jo täysin uskonsa yhteiskuntaan ja terveydenhuoltoon.
– Toivon, ettei heitä unohdeta. Heillä käyttö saattaa olla jo niin pitkällä, ettei ole enää mitä amputoida. Ei ole käsiä, eikä jalkojakaan, Ekberg kuvailee.
Pakoon pahaa oloa
Jenna on ollut yli kymmenen vuotta opioidikorvaushoidossa, eikä loppua näy. Hän aloitti kovien huumeiden käytön parikymppisenä. Sitä ennen päihdekokemukset olivat olleet "vain jotain pientä".
– Oli niin huono olo. Olin vaan niin kypsä elämiseen ja henkilökohtaisiin haasteisiini. Tuntui, että teen itselleni palveluksen pakenemalla kaikkea. En halunnut tuntea enää pahaa oloa, Jenna muistelee.
Perheessä oli alkoholismia ja Jennaa koulukiusattiin "aika rankastikin". Sitten päälle vyöryi useita perheenjäsenten kuolemia perä perää. Tämä kaikki aiheutti Jennalle masennusta ja ahdistusta.
Ensimmäisellä kerralla Jenna piikitti amfetamiinia. Peukkua hän on kokeillut, mutta se ei toiminut hänellä lainkaan. Päähuumeiksi muodostuivat myöhemmin opioidit ja kipulääkkeet.
– Olin silloin nuorena rikkinäinen ihminen ja olen sitä vieläkin. Mä halusin lähteä pakoon niitä oloja ja sillä matkalla olen edelleen. Olen kiitollinen, että olen päässyt korvaushoitoon. Se on niin kuin hallittu riippuvuus, Jenna sanoo.
Jenna kertoo, että periaatteessa hänen asiansa ovat nykyisin ihan hyvin. Hänellä on asunto ja miesystävä.
Ensi vuonna hänen suunnitelmissaan on päästä kuntouttaviin töihin.
– Olen opiskellut rakennusmaalariksi ja parturikampaajaksi, mutta niihin töihin minusta ei ole yksikätisenä. On haastavaa löytää töitä, Jenna sanoo.
Tulevaisuudesta Jenna ei osaa juurikaan sanoa, ei edes viiden tai seitsemän vuoden päähän.
– Haluaisin olla onnellisempi tai ylipäätään onnellinen. Päivä kerrallaan mennään. Toivon, ettei mua ole kuopattu siinä vaiheessa.