Suppilovahveron perään kannattaa vielä lähteä, mutta kaiken kaikkiaan tämän syksyn sienisato on ollut keskinkertaista heikompi. Erikoistutkija Kauko Salo Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta kertoo, että esimerkiksi herkkutatteja on löytynyt metsistä poikkeuksellisen niukasti.
Alueelliset vaihtelut eivät ole olleet kovin suuria, vaan yleiskuva on samantapainen koko maassa.
– Tietysti Itä-Suomessa on sienimetsiä enemmän kuin Lounais-Suomessa tai Etelä-Pohjanmaalla, Salo toteaa.
1:57
Kantarelli ei hätkähtänyt
Rouskuja ja kantarelleja on Salon mukaan löytynyt metsistä kohtuullisesti. Kantarellisato on paikoin ollut jopa hyvä.
– Kantarelli tykkää kosteudesta, se ei hätkähdä näistä suurista sademääristä, Salo sanoo.
Perinteisesti suosittujen kangas-, karva- ja haaparouskujen sato on ollut normaali tai hieman pienempi. Vähemmän tunnettuja noki- ja sikurirouskuja nousi maasta jopa runsaasti.
Sen sijaan tatteja on löytynyt metsistä niukasti. Esimerkiksi herkkutattisato on ollut yksi heikoimmista niiden noin 40 vuoden aikana, jotka Salo on sieniä tutkinut.
– Säät eivät yksin tätä selitä. Kesä oli sienirihmastojen kannalta ihan hyvä, mutta sisäsyntyisistä syistä itiöemiä on noussut vähän, hän sanoo.
Myös haperoita on ollut vähemmän kuin säiden perusteella voisi odottaa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Syksy jatkuu sienimetsässä
Useimpien ruokasienten satokausi on nyt lopuillaan tai päättynyt. Esimerkiksi suppilovahveroita voi poimia vielä lumen tuloon asti.
– Huippuvuotta suppilovahveroista ei ehdi tulla, mutta niitä saattaa olla paikallisesti paljon, Salo arvioi.
Myöhäissyksyn sienistä Salo suosittelee myös kuusilahokkaa ja mesisientä, jotka kasvavat kannoilla ja lahopuilla. Melko vähän tunnettu hallavahakas on sekin poimittavissa näihin aikoihin.
– Hallavahakas on pienikokoinen sieni, joka yleensä ilmaantuu lokakuun puolivälin paikkeilla. Se kannattaa opetella, se on aika helppo tunnistaa, Salo vinkkaa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.