Kokkolalaisessa suurperheessä jokaisen lapsen elämää on tallennettu harvinaisen tarkasti tekstimuotoon. Lasten kasvamista on seurattu vauvaikäisestä aikuisuuteen, mutta teknologia on helpottanut haastetta huomattavasti. Perheenäiti onkin kehittänyt tekstin tallentamiselle kokonaisen järjestelmän, jonka avulla hän säästää sekä aikaa että hermoja.
Moni suomalaisperhe tunnistaa saman ongelman: esikoisen kohdalla vauvakirja on moitteettomasti täytetty, toisen lapsen kohdalla kirjoittaminen laahaa hiukan perässä, kolmannen kohdalla koko kirja on jo saatettu unohtaa kaapin perälle. Toisin on kokkolalaisen Anita Välimaan perheessä, jossa perhearkea on taltioitu kirjoitetuiksi kirjeiksi lähemmäs 25 vuoden ajan.
– Joka kuukaudesta olen kirjoittanut kaikista lapsista ja tietenkin myös meistä aikuisista. Meidän yhteisistä puuhistamme, menoistamme ja kommelluksistamme, toteaa Välimaa.
Huhtikuu 1997: Oltiin Esan kanssa ekaa kertaa neuvolassa 7.4., tämä terveydenhoitaja on vanhempi naisihminen ja tosi mukava. Sitä oli meille jo mainostettu etukäteen ja piti mainos paikkansa. Vauvan laskettu aika on 2.11. Sydänääniä yritettiin kuunnella, mutta ei sieltä vielä kuulunut mitään. Ensi kuun alussa varmaankin jo jotain kuuluu ja sit sen varmaan mekin tajuamme et mahassa asustaa pikku-ihminen. |
Tekniikan kehittyessä myös kirjeenvaihto muuttui
Kirjeiden kirjoittaminen on kuulunut Välimaan elämään jo pienestä pitäen, sillä jo viisivuotiaana hän kävi isänsä kanssa läpi ulkomailla asuvilta sukulaisiltaan saatuja paperikirjeitä.
– Isäni kuudesta siskosta neljä muutti nuorena jo ulkomaille. Aluksi kirjeenvaihto oli sellaista sukukirjeiden kirjoittamista, kaikki kirjoittivat omia kuulumisiaan noin kuukausittain ja kirjeitä kierrätettiin koko suvun kesken, Välimaa toteaa.
Tekniikan kehittyessä myös kirjeenvaihto muutti muotoaan. 80-luvulla kirjeet kirjoitettiin koneella, tulostettiin ja postitettiin oikeaan osoitteeseen. 90-luvun puolivälin jälkeen tekniikka kehittyi jo sitä vauhtia, että koneella kirjoitettuja tekstejä pystyttiin tallentamaan. Kuvaan tulivat myös Skype-puhelut ja Facebook, jolloin kuulumisten vaihtaminen muuttui yhä enemmän virtuaaliseksi.
– Minulle se kirjeiden kirjoittaminen kuitenkin jäi päälle, Välimaa naurahtaa.
Sukulaisten kanssa käydystä kirjeenvaihdosta innostuneena nainen päätti jatkaa elämänsä tallentamista kirjoitetussa muodossa, vähintään muutaman A4-kokoisen paperin verran kuukaudessa.
Huhtikuu 2000: Mikaelin ½-vuotis päivä. Nyt tulee HUOMATTAVASTI useammin avattua tätä tietokonetta, kun on internetti. Ja sähköpostiosoitetta tulee avattu kirjeiden toivossa. Olemmekin jo muutamia viestejä saaneet, kaikki olen ehkä osannut avata, mutta kaikkea en ole saanut luultavastikkaan lähetettyä. |
Tekstejä ei silotella, vaan ne kuvaavat arkea
Välimaa löysi rinnalleen miehen, muutti Kokkolaan, rakensi talon ja sai kahdeksan lasta. Kaiken tämän keskelläkin arkielämän tallentaminen tekstimuotoon jatkui.
– Kaikista lapsista olen pyrkinyt kirjoittamaan yhtä paljon. Teksteissä on sekaisin arkikuulumisia, kuten esimerkiksi harrastuksia, työharjoitteluita, koulun arviointikeskusteluja, leipomista ja isompien lasten seurustelusuhteita. Kaikki kommellukset on tallennettu vauva-ajasta aikuisuuteen.
Välimaan kahdeksasta lapsesta nuorin on nyt 7-vuotias ja vanhin 22. Nuorempia eivät äidin tekstit ole vielä kiinnostaneet, mutta vanhempien lasten kohdalla Välimaa kertoo jo huomanneensa arvostusta äidin valtavaa työtä kohtaan.
– Tuntuihan se hyvältä, kun armeijassa oleva toiseksi vanhin poikamme laittoi viestiä, että täällä hän haikeana lukee tekstejä ja muistelee meidän kesälomareissujamme.
Välimaa painottaa, että tekstien ei ole tarkoitus olla siloteltuja tai tarinallisia, vaan ne kuvaavat hyvin sitä arkielämää, mitä suurperheessä on eletty. Lapset ovat välillä nujakoineet, joitakin on kärrätty ensiapuun, toisia nuhdeltu huonosta käytöksestä.
– Ei siellä mitään loukkaavaa ole, sellaista mitä lapset eivät haluaisi kuulla. Mutta olen aina kirjoittanut kaiken soljuvasti sen enempää asiaa miettimättä, joten jos lapset ovat riidelleet, tapelleet tai kouluista on tullut sanomista, niin se kaikki löytyy teksteistä.
Puhelimen sanelin muutti kaiken
Merkittävä muutos Välimaan tekstien tallentamisessa tapahtui kolme vuotta sitten, kun hänen ystävänsä näytti älypuhelimesta uuden toiminnon: tekstinsanelin muuttaa puhutun tekstin suoraan kirjoitettuun muotoon, mikä säästää sekä Välimaan aikaa että hermoja.
– Jälkeenpäin mietittynä olen istunut valtavan määrän koneen edessä. Yleensä se kuitenkin tapahtui arkielämän puitteissa, esimerkiksi vauva saattoi olla tissillä ja muut nukkuivat päiväunia, kun naputtelin menemään. Tämä puhelimen nappula on kuitenkin luksusta, sanelen tekstit aina siinä muodossa kuin kertoisin tapahtumista ulkopuolisille.
Välimaa on kehitellyt itselleen kokonaisen järjestelmän kuukausittaisten perheraporttiensa tekemiseen. Pitkin kuukautta hän kirjoittaa ranskalaisilla viivoilla lyhyitä muistiinpanoja elämästä ja tapahtumista. Kerran kuukaudessa hän kokoaa muistiinpanot yhteen ja alkaa sanelemaan tapahtumia puhelimelleen. Puhelin tallentaa tekstit sähköpostin luonnoksiin, mistä Välimaa lukee ne, korjaa viidessä minuutissa sanelimen tekemät kirjoitusvirheet ja siirtää koko tekstin Word-tiedostoon. Tämän jälkeen korjatut tekstit voi siirtää pilvipalvelu Driveen.
Huhtikuu 2005: Mikaelkin on alkanut nauttia luistelusta aivan huomaamattaan ja nyt harjoittelee Esan kanssa pyörällä ajoa ilman apurattaita. Minua ei kelpuuta kumpaakaan, sanoo, etten osaa niin hyvin auttaa kuin iskä… Toissaviikolla oltiin jääkiekkoturnauksessa Pietarsaaressa, meidän nappulat voittivat 5-0. |
Järjestelmä toimii Välimaan mukaan soljuvasti ja tekstien purkamisesta on tehty teknologian avulla todella helppoa. Myös tarvittavan informaation löytyminen on nykyään enää yhden painalluksen päässä.
– Joskus isommat lapset esimerkiksi toteavat, etteivät he koskaan tapelleet pienenä ja nämä nuoremmat nujakoivat. Silloin voin sanoa, että katsotaanpa vaikka tuolta vuodelta 2002, kun Jesse vetäisi Mikaelia turpiin tai jouduttiin lääkäriin tönäisystä. Kaikki löytyy teksteistä, hän naurahtaa.
Toiveena saada 25 vuoden tekstit kirjaksi asti
Arkielämän tallentamisen jatkumisesta nuoremmille sukupolville Välimaa ei ota paineita. Tällä hetkellä lapset eivät ole vielä kiinnostuneet kirjoittamaan itse, mutta tekstien pariin on löydetty yhä useammin. Välimaa kertoo esimerkiksi 15-vuotiaan tyttärensä olevan erityisen kiinnostunut omasta vauva-ajastaan.
– Heillä on nyt ainakin valmiiksi malli, miten tämän voi hoitaa helposti. Tätä ei siis tarvitse enää tehdä vaikeimman kautta, Välimaa kertoo.
Toiveissa on, että kaikki pilvipalvelussa olevat 25 vuoden tekstit joskus saataisiin koottua esimerkiksi kirjaksi. Välimaa toteaa tämän hankkeen olevan vähän turhan suuritöinen, mutta ehkä se joskus toteutuu innokkaiden lasten avustamana.
Huhtikuu 2010: Kiirastorstaina 1.4. Isolla-Syötteellä. Tultiin tänne viime sunnuntaina pidennetylle pääsiäislomalle. Meidän oli tarkoitus tulla jo viime perjantaina, mutta lähdimme ajamaan vasta su Jessen jääkiekkopelin jälkeen. Jessen joukkue pelasi tänä vuonna itsensä finaaliin ja voittivat kauden päätteeksi kultaa. Olin katsomassa ottelua Roopen kanssa, Esa hälytettiin hiekoittamaan jäisiä katuja ja Miku oli lapsenlikkana tienaten taskurahaa. |
Sitä ennen teksteihin voi palata jokainen tahollaan, sillä kaikilla lapsilla on tunnukset samaan pilvipalveluun.
– Jotkut kauhistelevat, että uskomaton urakka tämä on ollut, mutta kyllä tästä pelkästään positiivisia asioita kuulee. Kesäisin istumme joskus takapihalla ja lapset haluavat kuulla tarinoita. Silloin kysyn vain, että miltä vuodelta luetaan ja sitten luemme niitä ääneen ja keskustelemme tilanteista enemmän, Välimaa toteaa.
Välimaasta uutisoi ensimmäisenä Yle.