Uskaltaisitko päästää lapsesi tälle matkalle? Esikoululaiset lähtivät Viron-kierrokselle ilman vanhempiaan – "Ei ollut yhtään ikävä!"
1:23
Julkaistu 15.05.2018 05:51(Päivitetty 15.05.2018 12:03)
Marjaana Wikman
marjaana.wikman@mtv.fi
Esikoululaiset tekevät usein pieniä kevätretkiä esimerkiksi lähiseudulle, museoihin tai puistoihin. Helsingissä on kuitenkin yksi esikoulu, jossa on jo vuosien ajan ollut tapana lähteä noin viikoksi ulkomaille. Ilman vanhempia on reissattu muun muassa Italiassa, Kreikassa, Espanjassa ja Islannissa. Tänä keväänä eskarilaiset kävivät viimevuotiseen tapaan Virossa.
Katso Vironniemen päiväkodin tämänvuotisen eskarimatkan lähtö- ja matkatunnelmia oheiselta videolta!
Viisi päivää ja neljä yötä kestänyt matka starttasi tiistaiaamuna Helsingin Länsisatamasta, missä lapset hyvästelivät vanhempansa iloisella laululla.
Kyyneliä ei vuodatettu eikä kukaan päättänyt viime hetkellä ollakaan lähtemättä matkaan, vaan kaikki astuivat reippaina laivaan.
Isosiskolta lähtöhali pienelle matkalaiselle.
Asusteet asianmukaiset
Ennen matkaa oli nähty runsaasti vaivaa yhtenäisen ilmeen eteen. Kaikilla lapsilla oli samanlaiset, talkootyönä ommellut liivit, joiden selkään lapset tai heidän vanhempansa olivat kirjailleet etukirjaimet.
Kaikilla oli myös samanlainen valkoinen päähine, ja vonvelikankaiset merimiesreput kukin eskarilainen oli koristellut ihan itse.
Matkan ja koko eskarivuoden teemana Vironniemessä on ollut vesi, jota tutkittiin monin paikoin myös matkan aikana.
Matka taittui lautalla ja bussilla
Tallinnasta matkustettiin bussilla Länsi-Viroon, missä vierailtiin muun muassa Haapsalussa, Muhun saarella ja tietysti myös Virtsussa, pienessä kaupungissa, jossa tutustuttiin paikalliseen kouluun.
Matkalla majoituttiin myös kylpylässä, jonka ulkoaltaassa pulikointi oli monelle lapselle mieleen.
Entä mitä 6- ja 7-vuotiaat esikoululaiset itse matkastaan tykkäsivät?
– Tuntu tosi lämpimältä ja oli kivaa nukkua kavereiden kanssa samassa sängyssä.
– Oli jännittävää olla matkalla ilman vanhempia. Mulle jäi parhaiten mieleen se vanha majakka, mistä näki hyvin meren
– Kylpylä oli tosi kiva ja se ulkoallas. Hotellilla oli myös tosi hyvä aamupala!
– Oli tosi hyvää ruokaa!
– Keilaaminen oli kivaa!
– Oli niin kuin oltaisiin oltu kaikki eskarit yhdessä yökylässä ja vielä 4 yötä! Oltiin koko ajan kavereiden kanssa.
– Matkalla oli tosi kivaa, merimuseossa oli jännittävä se silta siellä ylhäällä. Sukellusvene oli ihmeellinen ja siellä oli aika monta huonetta.
– Viron Virtsu oli aika pieni ja oli kivaa leikkiä virolaisten lasten kanssa lohikäärme leikkiä. Ne puhu hassua kieltä.
– Tykkäsin uimisesta tosi paljon. Aluksi Viroon lähteminen tuntui tosi jännittävältä, mutta sitten kun me oltiin Virossa, se ei enää tuntunutkaan!
Ei yhtään koti-ikävää
Myös paluu Suomeen viime lauantai-iltana sujui hyvin. Vanhemmat ja muut sisarukset saivat ottaa vastaan väsyneet mutta ylpeyttä ja tarinaa uhkuvat matkalaiset.
Iltaisin saattoi jollekulle tulla pikkuisen koti-ikävä, mutta kotiinpaluun jälkeen sellaista ei enää muisteltu:
– Ei ollut yhtään ikävä!
– Olisin halunnut jäädä vielä sinne, mutta oli kans ihan kiva tulla kotiin.
– Joo, seuravalla kerralla ollaan ainakin kaksi viikkoa!
Perinne jatkunut yli 20 vuotta
Vironniemen päiväkodin lapset eli virtsulaiset ovat reissanneet esikouluvuotenaan ulkomailla jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Kaikki alkoi 90-luvun alkupuolella, kun yksi päiväkodin lapsista perheineen muutti Pariisiin ja kutsui ryhmänsä sinne syntymäpäiväjuhliin.
Idean äiti on päiväkodin entinen johtaja, nyt 72-vuotias Kirsti "Kiti" Hakkola, joka yhä vieläkin lähtee esikoululaisten mukaan matkalle – vaikka on ollut jo vuosia eläkkeellä.
Matkarahat kerätään tapahtumilla
Vironniemen päiväkodissa vanhempia osallistetaan päiväkodin toimintaan heti alusta lähtien. Esikoulumatkankin kustannukset katetaan sillä, että päiväkoti ja vanhemmat järjestävät erilaisia tapahtumia, joiden tuotoilla lapset pääsevät matkalle.
Hakkola kertoo, että vuosien saatossa on muun muassa pidetty lauantailounaita alueen asukkaille sekä erilaisia juhlia. Nykyisin yksi rahankeruuperinteistä on KOM-teatterissa keväisin esitettävä näytelmä.
Tavallisesti matkoille osallistuvat lähes kaikki eskarit, mutta joja vuosi joku jää myös pois, kuka mistäkin syystä.
– Joillain vanhemmilla on kynnys päästää lapsiaan matkalle. Mutta kenenkään matka ei jää rahasta kiinni, yhteisistä rahoista on aina tarpeen mukaan voitu tukea jonkun matkaa enemmän, Hakkola kertoo.
Ohjelma mietitään tarkkaan
Hakkolan mukaan virtsulaisille on tärkeää, että kohdemaassa ja kaupungissa on joku yhteyshenkilö, joka auttaa heitä sekä suunnittelussa että itse matkalla. Usein tällainen henkilö on jonkun lapsen sukulainen.
Ohjelma on mietitty ruokapaikkoja ja ruokia myöten tarkkaan, jotta mukana olevilla aikuisilla on aikaa olla vain ja ainoastaan lasten kanssa.
Yhtenä päivänä he tutustuvat paikalliseen kouluun, jonka kanssa on oltu kirjeenvaihdossa jo koko kevätkauden ajan. Näin oli tänäkin vuonna Virossa, missä tutustuttiin Virtsun pikkukaupungin kouluun ja koululaisiin.
– Aina opetellaan kieltä ja kulttuuria ja käymme muun muassa museoissa. Ja esimerkiksi Espanjassa ollessamme kävimme lasten kanssa flamencokursseilla. Koko edeltävä vuosi tutustutaan maahan ja sen kulttuuriin, joten tällä matkalla on ehdottomasti pedagoginen tarkoitus.
"Kaupunki on tosi jäykkä linjauksissaan"
Hakkola harmittelee Helsingin kaupungin koventunutta linjaa. Aiempina vuosina mukaan lähteneet opettajat ovat saaneet korvattua matkapäiviä vapaapäivillä. Nykyään Helsingin kaupunki linjaa, ettei alle kouluikäisille kuulu retket, joilla ollaan yötä poissa.
Käytännössä Vironniemen aikuiset siis käyttävät matkaan omia lomapäiviään. Hakkolan mukaan lähtijöitä löytyy silti aina, koska Vitsun aikuiset kokevat yhteisen matkan niin tärkeäksi.
Koska kaikki eivät voi olla yhtä aikaa poissa päiväkodin arjesta, on välillä mukana muun muassa eläkeläisiä kuten Hakkola, tai sitten vaikkapa äitiyslomalaisia.
Lasten omia vanhempia reissuun ei kuitenkaan missään tapauksessa kelpuuteta, se on kaikille selvää.
Juttua korjattu kello 12.03: Virtsulaiset vierailivat matkallaan Haapsalussa, eivät Pärnussa, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.
