"Meissä on potentiaalia" – kehitysvammaisten pääsy palkkatyöhön on vaikeaa

Tuetussa työssä tukena on työhönvalmentaja

Työtoiminta: Huoltosuhteessa tapahtuva kuntouttava, työkykyä ja sosiaalisia valmiuksia parantava työnteko, josta maksettava korvaus on työosuusraha 0–12 euroa/päivä. Työpaikkana työ- tai toimintakeskus.

Avotyötoiminta: Huoltosuhteessa tapahtuva kuntouttava, työkykyä ja sosiaalisia valmiuksia parantava työnteko, josta maksettava korvaus on työosuusraha 0–12 euroa/päivä. Työpaikkana tavallinen työpaikka.

Työharjoittelu/työssä oppiminen: Ammatillisen koulutuksen kautta tehtävä palkaton työjakso.

Tuettu työ: Työhönvalmentaja etsii yhdessä kehitysvammaisen henkilön kanssa avointen markkinoiden palkkatöitä sekä tukee työssä suoriutumista. Työhönvalmentaja auttaa työnantajaa palkkatuen hakemisessa tai työolosuhteiden mukauttamisessa.  

Toisekseen Helteellä on työpaikka. Hän on yksi niistä noin 400–500 kehitysvammaisesta suomalaisesta työikäisestä aikuisesta, jolla on palkkatyö.

Työikäisiä kehitysvammaisia on Suomessa 25 000. Heistä tuhannet pystyisivät tekemään osatyökykyisenä työtä, josta voisi maksaa oikeaa palkkaa oikeilla työsuhde-eduilla ja eläkekertymällä.

Kehitysvammaisen parhaimmat keinot päästä avointen markkinoiden palkkatöihin ovat tuettu työ ja työharjoittelu, selviää Työterveyslaitoksen, Kehitysvammaliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiistaina julkistamasta kansainvälisestä tutkimuksesta.

Sen sijaan työ- ja päivätoimintakeskukset, joissa käy ylivoimaisesti suurin osa kehitysvammaisista, eivät edistä työmarkkinoille pääsyä juuri ollenkaan.

Mitä nyt pitäisi tapahtua?

– Kehitysvammaisten työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan yhteensovittaminen nykyistä paremmin pitäisi tapahtua nopeasti. Jos reilun 700 euron tuloraja ylittyy, eläke täytyy jättää lepäämään. Miksi ei olisi niin, että eläkkeen osuus pienenisi, kun tulokertymä kasvaa, kysyy Kehitysvammaliiton tutkija Hannu Vesala.

Toiseksi Vesalan mukaan työkeskuksia pitäisi muuttaa radikaalisti kohti työhönvalmennuskeskuksia.

– Ja asenteiden pitää muuttua. Esimerkiksi kuntien rooli suunnannäyttäjinä on valtava, Vesala sanoo.

"Eihän työntekijää pidetä, ellei hän ole siinä hyvä"

Vesala pitää käsittämättömänä sitä, ettei tuettu työ ole Suomessa vielä ensisijainen kehitysvammaisten työllistämismuoto. Siinä työnantajan on mahdollista saada palkkatukea eli käytännössä työantajan maksettavaksi jää puolet minimipalkasta.

Yleisempää on avotyötoiminta, jota tehdään tavallisella työpaikalla. Kehitysvammaliiton viime vuoden tutkimuksessa selvisi, että avotyötoiminnassa olevista kehitysvammaisista suurin osa on ollut samassa paikassa jo vuosia – ilman palkkaa.

– Eihän työntekijää pidetä, ellei hän ole siinä hyvä. Miksi ei siis maksettaisi myös palkkaa, Vesala kysyy.

Suomi ratifioi viime kesäkuussa YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista. Sopimuksen on tarkoitus edistää ja taata vammaisille ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Järjestöjen mukaan tämä ei toteudu.

"Meissä on potentiaalia"

Sami Helteellä on kaksi ammattia, kylmäkkö ja lastentarhanavustaja. Helle kuitenkin työskentelee Lyhty ry:n musiikkipajassa muusikkona. Opiskelemissaan ammateissa hän ei ole koskaan ollut.

– Olen soittanut ja kertonut, että koulutus löytyy. Kun viimeisenä sanon, että olen kehitysvammainen, langan toisesta päästä kuuluu klik.

Mikä on Helteen viesti päättäjille?

– Ihan oikeasti, älkää leikatko meiltä. Meissä on potentiaalia. Jos laitatte meidät töihin, meistä tulee veronmaksajia, Helle sanoo ja napauttaa Ipi Kulmakuppilan pöytää.

Pöydän ohi kiiruhtaa punahattuinen tyttö tupsu heiluen. Noora Sinisalolla on kiire. Hän on työskennellyt kuppilassa Lyhdyn kahvilatyöpajan kautta viime elokuusta. Työpajatoimintaa on kiitelty hyvänä avauksena väylistä, jotka parhaimmillaan johtavat palkkatyöhön.

Mikä kahvilassa työskentelyssä on mukavinta?

 –Se, että on hyviä työkavereita, Sinisalo hymyilee.