Vaalit

Näin äänet jakautuvat – tästä pääset kuntavaalien tulospalveluun!

Vaalitulospalveluun

Kuntavaaleissa ensikertalaisena ollut Anna Lemström kertoo, miten vihapuhe näkyi kampanjan aikana: "Tuli fyysisiä kohtaamisia ja sai kuulla huorittelua"

Ensimmäistä kertaa kunnallisvaaleissa ehdolla olleen ja varapaikan Helsingin valtuustossa saaneen Anna Lemströmin mielestä politiikan henkilökohtaisuus sosiaalisen median kautta on ikään kuin hyväksytty. Hänen mielestään tärkein työkalu vihapuhetta vastaan on avoimuus.

Ennen kuntavaalien ennakkoäänestystä otsikoihin nousi kärjekäs keskustelu ja vihapuhe, jota ehdokkaat kohtaavat ja jonka vuoksi ehdokkaita jättäytyi pois kuntavaaleista.

MTV Uutisten alkuvuodesta julkaiseman kyselyn mukaan jopa yli kolmannes vastanneista kansanedustajista on kokenut uhkailua tällä vaalikaudella.

Helsingin Vasemmistoliiton tuore varavaltuutettu Anna Lemström, 26, kertoo saaneensa osakseen vihapuhetta ja uhkailua jo ennen kuin asettui ehdolle tämän vuoden kuntavaaleihin.

– Olen ollut jo useamman vuoden aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja ottanut kantaa moneen asiaan. Erityisesti nuorena vasemmistolaisena naisena pistää itsensä alttiiksi kommenteille, Lemström sanoo ja toteaa, että sen hän tiesi jo etukäteen.

Lemström keräsi kesäkuun 13. päivä järjestetyissä kuntavaaleissa 590 ääntä, mikä riittää varavaltuutetun paikalle. 

"Se tulee suoraan kasvoille"

Lemström kertoo, että ehdokkuus itse ei lisännyt vihapuhetta, mutta hän on ollut ehdokkuutensa johdosta entistäkin aktiivisempi sosiaalisessa mediassa, jolloin vihaviestejäkin on tullut enemmän.

– Sitä tulee vähän aalloittain, mutta olen ollut välillä ihan selkeästi masinoitujen kampanjoiden kohteena, kertoo Lemström saamastaan vihapuheesta.

Lemströmillä on taustaa opiskelijapolitiikasta, ja hän istuu Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana nyt toista vuotta. 

Hän on myös ollut aiemmissa vaaleissa auttamassa muita ehdokkaita heidän vaalityössään.

– Vaalien alla, kun oli kadulla jakamassa flyereita, tuli myös fyysisiä kohtaamisia, ja sai kuulla huorittelua, joka on erilaisempaa kuin somessa, kun se tulee suoraan kasvoille.

Hän ei kuitenkaan tarkoita, että olisi vähemmän haitallista, että viestit tulevat somessa.

– Me olemme melkein hyväksyneet, että sellaista se some nyt on, että ei sille nyt voi mitään. On tärkeä sanoa ääneen ja painokkaasti, että vaikka näin on, niin näin ei pitäisi olla. Se tuntuu silti pahalta, vaikka se ei tapahdu kasvokkain ja se olisi vain viesti. Sillä on silti merkitystä, vaikka se on somessa, eikä se vähennä vastuuta puhujalta, Lemström korostaa.

Naiset ja vähemmistöt kohtaavat huutelua ja uhkaa

Lemströmin mielestä ei tarvitse olla mukana politiikassa tai julkisuuden henkilö, että saa osakseen vihapuhetta kadulla. Hän uskoo, että useat naiset tai vähemmistöjen edustajat ovat kohdanneet huutelua kadulla, joko naiseuden tai vähemmistöaseman vuoksi.

Hän uskoo sen olevan valitettavan yleistä.

Toukokuussa Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela, 27, kertoi kokeneensa uhkaavan tilanteen poistuessaan eduskuntatalosta EU-elvytyspakettikeskustelun jälkeen.

– Tulin ovesta ulos ja olin kiireellä lähdössä vaalitenttiin. Sitten mielenosoittajat huomasivat minut ja ryntäsivät minua kohti huudellen kaikenlaisia solvauksia ja uhkauksia, Suomela kertasi MTV Uutiset Liven haastattelussa.

3:20

Vasemmiston Lemströmin jakaessa flyereita oma puolue korostui ja tämän lisäksi hänen flyereissaan luki isolla feminismi, joka tuntuu joillain menevän ihon alle.

Hänelle feminismi tarkoittaa yhdenvertaisuutta, mutta hän on huomannut sen aiheuttavan joillekin vastareaktion.

"Tiedän missä asut"

– Itse en harkinnut pois jättäytymistä, mutta läheiset ovat olleet huolissaan, kun altistaa itsensä vihapuheelle, Lemström kertoo.

– Ylipäätään se, että on kiinnostunut poliittisesta urasta, on saanut läheiset ehdottamaan muita vaihtoehtoja, sillä se on rankka ura, kun joutuu sen kaiken sen loan kohteeksi, kertoo Lemström omista kokemuksistaan vihapuheen pelosta.

Hänelle oli kuitenkin selvää, että hän haluaa olla ehdolla.

–Vihapuheen tavoitteena on hiljentää, enkä aio hiljentyä tai olla hiljaa, mutta kyllä tulee tilanteita, joissa puntaroi, että kannattaako tässä nyt sanoa mitään, myöntää Lemström.

Kohuja seuraavien vihaviestien jälkeen Lemströmin mielestä on hyvä olla poissa hetki sosiaalisesta mediasta, että palautuu, erityisesti oman mielenterveyden kannalta.

Politiikan henkilökohtaisuus ei Lemströmiä pelota jatkuvasti, mutta välillä on tullut hetkiä, jolloin hän on pelästynyt. Viime vuonna hän muutti osoitetietonsa salaisiksi, kun Vasemmisto-opiskelijoiden hallituksen jäsenistä tehtiin niin sanottuja paljastusjuttuja eräässä mediassa.

Tämän osalta Vasemmisto-opiskelijoiden hallitus teki puolueen ja suojelupoliisin kanssa tiivistä yhteistyötä.

– Yhden hallituslaisen kotiosoitetta jaettiin ja tätä mediaa lukee myös ihmiset, jotka ovat valmiita toimimaan, eikä se jää vain someen. Samalla viikolla Vasemmistoliiton toimistoja tuhrittiin hakaristeillä, eikä se aina jää vain sinne koneen taakse. Suomessakin on tapahtunut hyökkäyksiä, ja vaikka ne ovatkin harvinaisia, niin yksittäiset tapauksetkin ovat liikaa, Lemström sanoo.

Lemström sai viime talvena viestejä, jossa kirjoittaja kertoo tietävänsä missä hän asuu. Tällaiset jäävät mieleen ja hän myöntää, että silloin tulee turvalukko laitettua kiinni.

Lemström sanoo, että näistä ei voi olla varma, onko uhka aitoa uhkaa vai pelkkää tunnetta, mutta hänestä pelkkä tunnekin riittää.

2:02

Hänestä pelko on huolestuttavaa poliittisessa ilmapiirissä ja aiheuttaa juuri sitä, että kaikki eivät uskalla lähteä ehdolle.

Lemström korostaa, että vika on niiden, jotka kirjoittavat vihapuhetta ja luovat ilmapiiriä, jossa tarvitsee pelätä.

"Yksi tsemppiviesti kumoaa sata vihaviestiä"

– Viestipyyntöjen lukemisen säännöstely sekä taukojen pitäminen sosiaalisesta mediasta auttaa, kertoo Lemström.

Lemströmin mielestä avoimesti vihaviesteistä puhuminen auttaa asian käsittelemisessä. Avoimuus palauttaa Lemströmin mielestä toimijuuden takaisin, eikä silloin jää pelkäksi kohteeksi. Avoimesti vihapuheesta sosiaalisessa mediassa puhuessaan Lemström saa vastaukseksi kiitoksia ja tsemppiviestejä. 

– Vaikka tulisi sata vihaviestiä ja yksi tsemppiviesti, niin yhdellä tsemppiviestillä on todella iso merkitys. Se ikään kuin kumoaa ne sata vihaviestiä, Lemström naurahtaa.

Hänestä suomalaiseen kulttuuriin ei niin paljon kuulu kehuminen ja toisen ihailu, jolloin negatiivisesti kommentoimiselle on matalampi kynnys. Lemströmin mielestä positiivisen viestin saamisesta saakin tämän vuoksi voimaa ja energiaa kestää vihapuolta.

– Ei pitäisi olla niin, että se ketä leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Suoraa taikaratkaisua ei kuitenkaan ole. Ylipäätään pitäisi tarkastella lainsäädäntötasolta asti, miten vihapuheeseen voitaisiin paremmin puuttua, vaikka näitä lakeja on jo olemassa. Ei pelkästään pitäisi muuttaa lakeja vaan pitäisi muuttaa tapoja, jolla me hyödynnämme jo olemassa olevia lakeja, hän sanoo.

Hänen mielestään poliisille ja koko oikeusalan ammattilaisille pitäisi enemmän kouluttaa vihapuheesta ilmiönä. Erityisesti pitäisi tarkastella sitä, millaista vihapuhe sosiaalisessa mediassa on, sillä välillä lausunnoista huomaa, että somea ei ihan ymmärretä, tai ei ymmärretä mitä eroa Facebook-postauksella, Ylilaudan keskustella ja yksityisellä viestillä on.

Lemströmin mielestä tällä hetkellä ei hyödynnetä kaikkia keinoja mitä on olemassa vihapuheeseen puuttumiseen. Lemströmistä on huolestuttavaa, että monissa hänen tietämissään tapauksissa tutkintaa ei aloiteta, vaikka rikoksen tunnusmerkit täyttyvät.

Hän sanoo, että paljon kuulee myös sitä, että monikansallisen yrityksen kautta ei ole kannattavaa lähteä selvittämään tapauksia. Hänestä myös yrityksillä on vastuu tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta heidän alustoillaan on mahdollisimman turvallista keskustella.

– Tämä on todella tärkeä aihe ja se, että tästä puhutaan, on jo yksi osa ratkaisua.

Esimerkkinä hän kertoo sen, kun oli ollut jakamassa flyereitä ja ohikulkenut mies kysyi, onko tullut ikäviä kommentteja. Mies oli järkyttynyt, kun Lemström oli kertonut saamistaan kommenteista.

– Helposti ajatellaan, että kyllähän kaikki tämän tietävät, ei tästä tarvitse puhua, mutta eivät kaikki kuitenkaan tiedä. Erityisesti etuoikeutetut ja enemmistössä olevat eivät välttämättä näe miten toistuvasta ja rakenteellisesta ongelmasta on kyse, Lemström huomauttaa.

Hänen mielestään puuttuminen tulisi aloittaa jo lievemmissä tapauksissa ja aiemmin, jolloin koko keskustelukulttuuri siitä mikä on hyväksyttävää, muuttuisi.

7:32

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston ja MTV Uutisten Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.

Videot

Uusimmat

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja