Matti Mononen unelmoi seiväshyppääjänä kuuden metrin ylittämisestä. Siihen hän ei koskaan pystynyt, mutta valmentajana pelikenttä on taas auki. SE-loikkaaja Senni Salmisen valmentaja kertoi ajatusmaailmastaan MTV Urheilulle.
Yksikään urheilija ei selviä urastaan ilman vaikeita hetkiä, mutta seiväshyppääjä Matti Mononen koki niitä enemmän kuin olisi ollut tarpeen.
Hän joutui isänsä kanssa auto-onnettomuuteen, putosi pari kertaa korkeuksista seiväskuoppaan ja kävi läpi rajun mykoplasman.
Eivätkä ne kärsimykset riittäneet, vaan Mononen kuritti itseään välillä epäinhimillisillä harjoitusmetodeilla.
Mononen pääsi olympiakisoissa 2004 ja oli EM-kisojen nelonen kaksi vuotta myöhemmin.
Vuonna 2017 loppunut ura oli kelvollinen. Siitä jäi paljon ammennettavaa eteenpäin.
Salmisen tulo motivoi
Mononen siirtyi melko pian valmennuksen pariin lopettamisensa jälkeen. Hän on käynyt ammattivalmentajatutkinnon ja etsinyt laaja-alaisesti valmennustietoutta oman uran tuomien pohjien lisäksi.
Valmennusryhmän kruununjalokivi on kolmiloikan SE-nainen Senni Salminen. Tiimiin kuuluvat lisäksi kolmiloikkaajat Arttu Tyystjärvi ja Milla Pirkkalainen, pituushyppääjä Otto Pulkkinen ja seiväshyppääjä Severi Niittymäki.
– Sennin tulo valmennettavaksi motivoi minua eteenpäin, Mononen sanoi MTV Urheilun haastattelussa.
Sekä Mononen että Salminen ovat molemmat urillaan alkutaipaleella. He ovat kokeneet lyhyessä ajassa paljon, mutta vielä enemmän on edessä.
Valmentaja ja valmennettava puskevat toisiaan eteenpäin.
– Saamme hyvän keskustelun aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta.
Juttu jatkuu kuvan alla
Matti Monosen valmennettava Senni Salminen hyppäsi kolmiloikassa komean uuden SE-tuloksen.Jaakko Stenroos/All Over Press
60 metrin askelkyykky lisäpaino niskassa
Kun Mononen epäonnistui, hän lähti salille purkamaan kiukkua ja nosti painoja entistä rajummin. Mononen ei voisi koskaan olla valmennettavalleen yhtä ankara kuin omalla urallaan itselleen.
Välillä treeneissä käytetään silti kovia metodeja.
Yksi bravuureista on ennen joulua tehtävä askelkyykkykävely, jossa Salminen tekee 60 metrin radalla askelkyykkyjä 55 kilon paino niskassaan.
Talvisin hypätään tasaloikkaa polveen asti ulottuvassa lumihangessa. Rappujuoksuissa on välillä lentänyt oksennus.
Silti pitää muistaa toinenkin puoli.
– Omalla urallani keventäminen oli vaikeaa, mutta valmentajana sitä on helpompi kontrolloida. Pitää uskaltaa harjoitella kovaa, mutta myös levätä. Meillä on Sennin kanssa paljon kevyitä jaksoja, ettei ylikuormitu.
Lapset auttaneet henkisellä puolella
Miten seiväshyppääjä voi valmentaa kolmiloikkaajaa, kun voimantuoton suunta on täysin eri? Toisessa hypätään horisonttiin, toisessa suoraan pilviin.
Yleisurheilulajien ominaisuudet nivoutuvat usein hyvin toisiinsa, ja selvää ottamalla pääsee eteenpäin.
– Molemmat ovat haastavia lajeja, joissa on tärkeää päästä aggressiivisesti eteenpäin. Itseensä pitää luottaa ennen hyppyä, eikä voi jarrutella.
Polvikulmia ja muita yksityiskohtia voi hioa loputtomiin, mutta ne ovat hyödyttömiä, jos pää pettää. Mononen onkin satsannut paljon henkiseen puoleen.
Salminen on kehunut, että Mononen osaa sanoa oikeat sanat usein oikeaan paikkaan.
Monosen mukaan lapset ovat virittäneet henkistäkin puolta oikealle taajuudelle. Hänellä on vuonna 2017 syntynyt ja seitsemän kuukauden ikäinen tytär.
– Aitous on tärkeää. Ja välillä on tärkeää vaan osata olla hiljaa.
Juttu jatkuu kuvan alla
Matti Monosen hiustyyliä vuodelta 2005./ All Over Press
400 metriä seipään kanssa alle minuuttiin
Valmentajan pitää olla kaikella tavalla sanansa mittainen mies.
Mononen lupasi, että jos Salminen rikkoo Suomen ennätyksen, hän tekee vanhan treeninsä: juoksee seiväs kädessä 400 metriä alle minuutin.
Mononen aikoo toteuttaa lupauksensa ennen tai jälkeen Tokion kisojen.
– Pitää vaan saada pää tyhjäksi ja lähteä täysillä liikkeelle. Juoksu hyytyy aika brutaalisti viimeisen 80 metrin aikana. Hapot iskevät maalissa.
Mononen tuli tunnetuksi urallaan komeasta sinivalkoisesta irokeesistaan. Olisiko mahdollista palauttaa se Tokioon, kun oma suojatti hyppää?
