Marianna on kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen kolmesti – "Ajattelin, että on normaalia itkeä joka päivä"
Kolme synnytyksen jälkeistä masennusta läpikäynyt Marianna Pere auttaa nyt muita vertaistukiyhdistyksessä. Hän sanoo, että sota-aikana yksi tärkeä neuvo vanhemmille on rajoittaa uutisten lukemista ja maadoittaa itsensä nykyhetkeen. Salla Laurila / MTV
Julkaistu 14.07.2022 14:55
Salla Laurila
Korona-aika ja vuoden alussa kärjistynyt Ukrainan sota ovat lisänneet vanhempien kokemaa ahdistuneisuutta ja se näkyy myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien tukiyhdistyksessä, sanoo Äimä ry:n pitkäaikainen hallituksen jäsen ja kokemusasiantuntija Marianna Pere.
– Jos vanhemman mieliala on lähtökohtaisesti herkillä ja mielenterveys huonolla tolalla, yllättävä globaali kriisi ei helpota tilannetta.
– Jokainen äiti haluaisi varjella lapsensa kaikelta pahalta. Kun se paha tulee kotiin asti, kuten pandemia-aikana taudin muodossa tai Ukrainan sota, joka on meitä lähellä, pelko voi yltyä niin pahaksi, ettei siitä pääse ylitse. Alkaa tuntua kuin eläisi itsekin sotatantereella, Marianna Pere avaa viime vuosien tilannetta.
Pere on ollut mukana vuodesta 2010 vauva-ajan psykoosin ja synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneiden vertaistukiyhdistyksessä Äimä ry:ssä. Hän on myös itse kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen kolmesti.
Duodecimin mukaan synnytyksen jälkeisen herkistymisen, eli baby bluesin, kokee 40–80 prosenttia synnyttäneistä. Tyypillisesti siihen kuuluu itkuisuutta, surun tunnetta tai ahdistuneisuutta.
Usein nämä tuntemukset häviävät itsestään muutamassa viikossa, mutta mikäli ne pitkittyvät, kyse voi olla synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siihen sairastuu arviolta 10–20 prosenttia äideistä. Myös isä voi sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
"Ajattelin, että on normaalia itkeä joka päivä"
Marianna Pere, 37, koki synnytyksen jälkeisen masennuksen ensimmäisen kerran vuonna 2009. Oireet alkoivat jo raskausaikana.
– Emme puolisoni kanssa kumpikaan tienneet, mistä oli kysymys. Raskausajasta puhuttiin, että on tavallista kokea herkistymistä, joten ajattelin, että on normaalia itkeä joka päivä.
– Synnytysvalmennuksessa kyllä puhuttiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta ajattelin, että kyse ei ole siitä, koska se saattaa tapahtua synnytyksen jälkeen. Miehenikin huomasi, että jotain oli huonosti, mutta ei osannut auttaa eikä tiennyt, missä mättää, kun meillä ei ollut asiasta tietoa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan arviolta alle 40 prosenttia synnytyksen jälkeisistä masennuksista tunnistetaan ja vain 10 prosenttia hoidetaan asianmukaisesti. Aiheeseen voi liittyä myös väärää tietoutta tai pelkoja, sillä vanhemmat saattavat kokea stressin ja masennuksen olevan osa normaalia vanhemmuutta. Pelkoja voi olla myös lastensuojelutoimenpiteistä, jonka vuoksi vanhemmat eivät uskalla kertoa avoimesti tilanteestaan.
THL:n mukaan vanhemman masennuksen hoitaminen olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää jo pelkästään lasten hyvinvoinnin kannalta, sillä masennus voi häiritä lapsen ja vanhemman välisen, turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä.
MTV Uutiset Live 3.5.2021: Synnytyksen henkilövahingoista maksettiin korvausta ennätyksellisen usein – korvauksia tulee erityisesti alatiesynnytyksistä
4:42
"Neuvolatäti oli pelastava rengas"
Peren mukaan ensimmäistä raskautta varjostivat myös vaikea synnytys ja huoli esikoisen terveydestä rakenneultrassa havaitun poikkeaman vuoksi.
Esikoisen syntymän jälkeen Marianna Peren jaksaminen vaikeutui ennestään, sillä vauvalla oli koliikki eikä äiti saanut juuri nukuttua.
– En saanut nukuttua edes silloin, kun vauva nukkui.
Masennuksen hoidon kannalta käänteentekevä hetki oli neuvolassa, jossa koliikkia potevan vauvan äidiltä osattiin kysyä oikea kysymys: Jaksatko?
– Pohdin, että onko edes sellaista vaihtoehtoa, ettei jaksa? Päätin kuitenkin kokeilla ja vastasin, että ’en kyllä oikein jaksa’.
Siitä vyyhti lähti purkautumaan ja Pere sai apua masennusoireisiinsa.
– Koen, että neuvolatäti oli pelastava rengas, joka osasi puuttua siihen oikealla tavalla.
Vertaistukiryhmästä suuri apu
Kun Pere kuvailee masennusta, hän luonnehtii sitä ”itsensä hukkaamisen taudiksi”. Masentunut unohtaa, millainen ihminen hän on, mistä hän pitää ja mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Kaikki tuntuu epäselkeältä mössöltä.
Hän sai masennukseensa ammattiapua. Sen lisäksi suuri apu oli vertaistukiryhmästä.
– Järisyttävintä oli mennä ensimmäiseen tapaamiseen ja nähdä konkreettisesti, että siellä on äiti, joka on käynyt kaiken saman läpi ja selvinnyt siitä hengissä. Hänen ei edes tarvinnut sanoa minulle mitään, riitti, että sain nähdä, että minäkin voin selvitä siitä.
Siksi hän päätti lähteä vertaistukitoimintaan mukaan itsekin, jakaakseen saman kokemuksen muille vanhemmille.
Nyt Pere tietää, että omaa mielenterveyttään täytyy tukea ja puuttua ongelmiin, ennen kuin ne eskaloituvat. Hän huolehtii itsestään pitämällä kiinni omasta ajastaan ja toisaalta säännöllisestä päivärytmistä ja rutiineista.
– Tasaisin väliajoin pysähdyn kysymään itseltäni, mitä minulle kuuluu. Tiedän, että minun täytyy herkästi puuttua stressin tunteeseen ja tarvittaessa tarkkailla, teenkö liikaa töitä. Osaan myös hakea keskusteluapua herkästi. Ei tarvitse olla pohjalla hakeakseen apua.
– Pidän kiinni harrastuksestani, öljyvärimaalauksesta, jonka löysin toipuessani esikoisen jälkeisestä masennuksesta.
Muille synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille hän haluaa painottaa, että apua voi saada matalalla kynnyksellä, esimerkiksi Äimä ry:n auttavasta puhelimesta.
– Eikä ole häpeä hakea apua. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.
Video: Ahdistaako? Kokeile 5-4-3-2-1 -metodia – katso 30 sekunnin ohje!
0:30
Tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta:
Synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintyvyys on korkeimmillaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana lapsen saamisesta. Toipuminen tapahtuu yleensä muutaman kuukauden kuluessa ja täydellisen toipumisen todennäköisyys on korkea.
Kuten tavanomaisessakin masennuksessa, synnytyksen jälkeisessä masennuksessa oireisiin voi kuulua muun muassa ärtyisyyttä, itkuisuutta, ruokahalumuutoksia, uniongelmia ja mielialan huononemista.
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen johtavia syitä ei tarkkaan tiedetä. Riskitekijöiksi tunnistetaan ainakin masennusalttius, päihdeongelmat, parisuhteessa tapahtuva väkivalta, traumaattiset lapsuuden kokemukset, kilpirauhasen toimintahäiriöt ja sosiaaliset tekijät, kuten tuen puute ja taloudelliset vaikeudet.
