Rakas Joulupukki, minulla on yksi lahjatoivomus kaikille yhteisesti: tuo lisää yhteiskunnallista mielikuvitusta!
Koska tämä voi tulla sinullekin yllätyksenä, arvoisa Pukki, niin selitän hieman, mitä tarkoitan. Ei oikeastaan sen kummempaa, kuin että yhteiskunnallisia asioita tarkasteltaisiin toisin kuin on totuttu.
Otetaan esimerkki vaikka työnteosta ja verotuksesta. Perinteisesti porvaripuolella on hoettu, että palkkatyön verotusta tulee alentaa, koska se kannustaa enempään työntekoon (vaikka tutkimustieto ei tämön syy-seuraus-suhteen olemassaoloa tuekaan). Mutta entä jos käykin niin, että kun samasta työstä jää enemmän käteen, työntekijää ei kiinnostakaan raataa lisää – vaan jopa vähemmän? Tai jopa niinkin, että kun isotuloisen verotusta kiristetään, tämä paiskii hulluna aina vaan enemmän töitä, päästäkseen isommille nettotuloille (josta hyötyy sekä valtio että työntekijä siis)?
Työnteko ja ahkeruus eivät kulje käsi kädessä
Samantapaiseen ajatteluun sisältyy usein käsitys siitä, että köyhimmät ovat laiskoja, eli sosiaaliturvalla köllötellään, koska sillä lailla pääsee helpommalla (tästäkin tutkimustieto: näitä on hyvin pieni osa sosiaaliturvalla elävistä). Mutta toisaalta moni myös odottaa tylsissä töissä työpäivän loppumista, että pääsisi puuhailemaan vapaa-aikana todellisten intohimojensa parissa. Ja kuten edellä jo todettiin, verotuksen löystyminen voi laiskistaa hyvätuloista. Tai ainakin vapauttaa muiden asioiden pariin.
Työnteko ja ahkeruus eivät näytä mitenkään automaattisesti kulkevan käsi kädessä – muutenhan työelämään ei ikinä tarvittaisi mitään tuottavuuden kohentamistakaan, kun kaikki jotka ovat töissä ovat lähtökohtaisesti ahkerimmillaan.
