97-vuotiaan majuri Olli Vuorion mukaan hänen elämänsä vaikuttavin hetki oli 4. maaliskuuta 1943, kun kuolema oli läsnä – katseessa.
Vuorio lähetettiin vasta 25-vuotiaana Aunuksen Kannakselle, jossa oli käynnissä asemasota. Hän ei kuitenkaan vieläkään pysty puhumaan kaikista tapahtumista.
– Jalkaväkirykmentti kuuden ajoilta on eräitä hetkiä, joita minä en halua kertoa. Ne on niin traagisia. Sen verran kuitenkin sanon, että vihollispartio sieppasi komppanian päällikön taisteluhaudalta tilanteen aikana, muistelee Vuorio.
Vuorio itse selvisi kuin ihmeen kautta sodasta naarmuitta.
– En sen jälkeen ole oikeastaan mitään painajaisiakaan kokenut eikä tullut fyysisiä tai henkisiä vammoja.
Katseessa oli kuolema
Vuorio oli 25-vuotiaana Suomen suurimmalla kadettikurssilla, jossa mukana oli peräti 407 kadettia. Juhlallisessa tilaisuudessa 4. maaliskuuta 1943 presidentinlinnassa puheen piti ensin presidentti Risto Ryti. Sitten Marsalkka Mannerheim puhui lyhyesti.
Vuorion mukaan presidentti ja marsalkka kättelivät kaikki kadetit.
– Koulussa edellisenä iltana harjoiteltiin kättelemistä ja muistutettiin, että Marsalkka on jo vanha mies, että hänen kättään ei saa puristaa. Meitä opastettiin tarkkaan siitä, miten meidän piti esittäytyä. Pari meistä kuitenkin erehtyi.
– Minusta marsalkan katseesta heijastui näky siitä, että hän kurssin päätyttyä lähettää meidät nuoret miehet jälleen sotaan kaatumaan, toteaa Vuorio.
