Pistäydyin muutaman kuukauden tauon jälkeen Kiinassa. Moni asia näytti taas muuttuneen: uusia pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia oli noussut, ruuhkat olivat taas kasvaneet ja yhä useampi kiinalainen näpytteli sormissaan Samsungia tai iPhonea.
Dynaamisen ja alati sykkivän Pekingin kauppakaduilla tunsin olevani kuin menneestä maailmasta Nokiani kanssa.
Vielä pari vuotta sitten tunsin ylpeyttä, kun kiinalaiset kilvan kehuivat Nokiaa. Sen uutuusmalleja jonotettiin silloin aivan kuten Samsungin tai iPhonen nykyään.
Mietin, miten kaikki saattoi kääntyä niin nopeasti päälaelleen.
Nokia oli vielä pitkään Kiinassa asuessani ylivoimainen markkinajohtaja. Nokiasta tuli Pekingin suurin veronmaksaja ja Jorma Ollilasta kaupungin kunniakansalainen vuonna 2002. Matkapuhelinjätin huippumodernia tehdasta esiteltiin Vietnamin pääministerille kiinalaisen ja suomalaisen yhteistyön suursaavutuksena.Kommunistisen ja kapitalistisen maan "jointventurena" vailla vertaa.
Nokia avasi portit moneen paikkaan. Kukaan ei tiennyt Suomesta, mutta kaikki tunsivat Nokian.
Minut esiteltiin monesti toimittajana "Nokialandiasta". Sen kummempia papereita ei tarvinnut. Nokia pelasti minut jopa joskus tukalista paikoistakin. Koko Suomi sai Nokian vanavedessä arvostusta, luottamusta ja ihailua. Moni pienempi firma ei olisi tänä päivänä Kiinassa ilman Nokiaa. Ilmapiiri Kiinassa asuvien suomalaisten keskuudessa oli näinä kulta-aikoina tulevaisuuteen luottava ja positiivinen.
Ei ole kuin vajaat 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset nokialaiset perustivat Beijing-hotellin kahteen hotellihuoneeseen ns. representative officen, eli edustuston. Edes toimilupia ei ollut, vaan toimintaa harjoitettiin turistiviisumeilla. Kymmenen vuotta myöhemmin tajuttiin, että kännykkä on todellinen kuluttajatuote, joka tulisi pian olemaan kaikkien taskussa.