Pistäydyin muutaman kuukauden tauon jälkeen Kiinassa. Moni asia näytti taas muuttuneen: uusia pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia oli noussut, ruuhkat olivat taas kasvaneet ja yhä useampi kiinalainen näpytteli sormissaan Samsungia tai iPhonea.
Dynaamisen ja alati sykkivän Pekingin kauppakaduilla tunsin olevani kuin menneestä maailmasta Nokiani kanssa.
Vielä pari vuotta sitten tunsin ylpeyttä, kun kiinalaiset kilvan kehuivat Nokiaa. Sen uutuusmalleja jonotettiin silloin aivan kuten Samsungin tai iPhonen nykyään.
Mietin, miten kaikki saattoi kääntyä niin nopeasti päälaelleen.
Nokia oli vielä pitkään Kiinassa asuessani ylivoimainen markkinajohtaja. Nokiasta tuli Pekingin suurin veronmaksaja ja Jorma Ollilasta kaupungin kunniakansalainen vuonna 2002. Matkapuhelinjätin huippumodernia tehdasta esiteltiin Vietnamin pääministerille kiinalaisen ja suomalaisen yhteistyön suursaavutuksena.Kommunistisen ja kapitalistisen maan "jointventurena" vailla vertaa.
Nokia avasi portit moneen paikkaan. Kukaan ei tiennyt Suomesta, mutta kaikki tunsivat Nokian.
Minut esiteltiin monesti toimittajana "Nokialandiasta". Sen kummempia papereita ei tarvinnut. Nokia pelasti minut jopa joskus tukalista paikoistakin. Koko Suomi sai Nokian vanavedessä arvostusta, luottamusta ja ihailua. Moni pienempi firma ei olisi tänä päivänä Kiinassa ilman Nokiaa. Ilmapiiri Kiinassa asuvien suomalaisten keskuudessa oli näinä kulta-aikoina tulevaisuuteen luottava ja positiivinen.
Ei ole kuin vajaat 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset nokialaiset perustivat Beijing-hotellin kahteen hotellihuoneeseen ns. representative officen, eli edustuston. Edes toimilupia ei ollut, vaan toimintaa harjoitettiin turistiviisumeilla. Kymmenen vuotta myöhemmin tajuttiin, että kännykkä on todellinen kuluttajatuote, joka tulisi pian olemaan kaikkien taskussa.
Kymmenen vuotta myöhemmin kaikki olikin yhtä juhlaa. 90-luvun alussa Motorolan markkkinaosuus oli noin 40% ja Nokian 10%. Vuosikymmenen kuluttua numerot olivat toisinpäin. Nokia kasvoi yhdeksi Kiinan suurimmista vientiyrityksistä.
Mutta miksi muistella menneitä? Myyty mikä myyty. Syöty mikä syöty.
Nyt kukaan ei enää puhu Kiinassa Nokiasta kuin korkeintaan sääli kasvoillaan. Jotkut vanhemmat ihmiset sentään luottavat yhä Nokiaan.
-Se on puhelimista luotettavin, kestää kolauksia ja puheaika on pisin, he sanovat.
Heille on turha puhua karttapalveluista ja verkkobisneksestä.
Nokian myötä koko Suomen maine Kiinassa teknologiamaana sai kolauksen. Muidenkin suomalaisyritysten edustajat kävelevät Kiinassa nyt kuin luovuttaneina, hartiat lysässä. Isoveli ei enää tule avuksi, kun pihalla kiusataan.
Pian Kiinassa on sukupolvi, joka ei ole koskaan kuullutkaan Nokiasta eikä Suomikaan sano heille enää juuri mitään.
Mahdoton menetys.