Macron on matkalla presidentiksi vaihtoehtojen puutteessa

Melkoista ihmettä siis vaadittaisiin, että Kansallisen rintaman Marine Le Pen kykenisi vielä peittoamaan 20 prosenttiyksikköä suositumman keskustalaisen Emmanuel Macronin toisella kierroksella sunnuntaina.

Ehdokkaiden ainoa tv-väittely keskiviikkoiltana jäi ehkä Ranskan poliittiseen historiaan poikkeuksellisen vihamielisenä, mutta presidenttikisan perusasetelmaa se ei muuttanut. Macronin suoritus arvioitiin paremmaksi vain hieman suotuisemmin lukemin kuin kannatusmittauksissa.

Ratkaisun avaimet ovatkin niillä noin 55 prosentilla, jotka äänestivät muita ehdokkaita ensimmäisellä kierroksella. Monien arvioiden mukaan Le Penin hyökkäävä esiintyminen kelpasi kyllä hänen ydinkannattajakunnalleen, mutta tuskin houkutteli uusia äänestäjiä ehdokkaan taakse.

– Hän osoitti aggressiivisuudellaan, että on samanlainen kuin isänsä, tutkija Laura Parkkinen viittaa Kansallisen rintaman perustajaan Jean-Marie Le Peniin, jonka kanssa tytär ei ole enää puheväleissä.

Le Pen pysyy vastustajana

EU:n tulevaisuus myös pelissä Ranskan vaaleissa

• Ranskan vaaleissa on pelissä koko Euroopan unionin tulevaisuus. Brexitin jälkeen EU tuskin kestäisi Ranskan kaltaisen keskeisen jäsenmaan eropyrkimyksiä, mihin Marine Le Penin vaaliohjelma käytännössä tähtää.
• 27 maan EU-yhteistyö voi saada uutta puhtia avoimesti EU-myönteisen Emmanuel Macronin voiton ja Saksan syyskuun vaalien jälkeen, jos Saksan ja Ranskan johtajat yhdessä niin päättävät. Yhdentyminen voi syventyä euroalueella, johon molemmat maat kuuluvat.
• Le Penin voittoa tai tappiota pidettäisiin osoituksena siitä, että kansallismielisen populismin voittokulku Britannian brexit-kansanäänestyksen ja Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen jatkuu edelleen – tai että se on pysähtymässä.
• Le Penin voitto Ranskassa avaisi Venäjälle vaikuttamisen mahdollisuuden sillanpääasemasta keskeltä Eurooppaa. EU:n lisäksi lännen yhtenäisyys heikkenisi myös sotilasliitto Natossa, jota Le Pen vastustaa.
• Ranskan politiikka menee uusiksi myös Macronin voittaessa. Hän on puolueista riippumaton ehdokas ja parlamentin tuki presidentille on avoin kysymys, johon saadaan selvyyttä vasta kesäkuun parlamenttivaalien jälkeen.

Tavallaan Marine Le Pen oli jo voittaja astuessaan tv-studioon. Kun hänen isänsä oli toisen kierroksen ehdokkaana 2002, Jacques Chirac ei halunnut antaa tälle tunnustusta alentumalla väittelyyn kameroiden edessä. Macronilla tällaista mahdollisuutta ei käytännössä enää ollut.

– Näyttää siltä, että vaikka Macronista tulisi presidentti, Marine Le Pen olisi ehkä hänen päävastustajansa. Hänet täytyy ottaa vakavasti, Parkkinen selittää.

– Joka tapauksessa tämä presidenttikampanja on vahvistanut hänen puoleensa asemaa.

Le Penillä saattaakin olla katse jo seuraavissa presidentinvaaleissa ja Kansallisen rintaman aseman vahvistamisessa edelleen. Tämä sopisi myös käytökseen tv-väittelyssä: aggressiivisella Le Penillä ei ollut mitään hävittävää, maltillisemmin esiintyneellä Macronilla sitä vastoin paljon.

Yli 40 prosentin äänisaalis sunnuntaina olisi Le Penille melkoinen poliittinen peruspääoma tulevaisuutta varten.

Kuinka moni jättää äänestämättä?

Vakuuttavasta gallup-etumatkasta huolimatta Macronilla ei ole tukenaan sellaista puoluerajat ylittävää "tasavaltalaista rintamaa", jonka avulla Chirac rökitti isä Le Penin ylivoimaisesti 15 vuotta sitten. Esimerkiksi monille laitavasemmiston kannattajille molemmat tämänkertaiset ehdokkaat ovat yhtä mahdottomia, ja houkutus jättää äänestämättä on suuri.

Vaalimatematiikan asiantuntijat ovat muistuttaneet, että suuri nukkuvien äänestäjien joukko haittaisi erityisesti Macronia, jonka mahdollisissa äänestäjissä on vähemmän aitoja tukijoita kuin Le Penillä. Jos jopa viidesosa äänioikeutetuista jää sunnuntaina kotiin, Le Penillä voisi olla teoreettinen mahdollisuus tasoittaa peli.

Riskinotto keskiviikkoillan reippaassa tv-esiintymisessä tosin saattaa kostautua. Esimerkiksi Le Monde -lehti totesi faktantarkistuksessaan Le Penin puhuneen perättömiä parikymmentä kertaa. Hän muun muassa antoi ymmärtää yhteisvaluutta euron tulleen käyttöön maksuvälineenä vuosia ennen kuin näin todellisuudessa tapahtui.

– Le Peniä verrattiin ranskalaislehdissä Donald Trumpiin näiden väärien faktojen takia, ja se ei ole mitenkään hyvä juttu, Parkkinen sanoo.