Le Pen saattaa hyvinkin olla mukana taas viiden vuoden kuluttua, arvioi akatemiatutkija Timo Miettinen. Historiallisen jatkokauden varmistanut Macron tähyää nyt kesäkuun parlamenttivaaleihin.
Ranskan presidentinvaaleissa tehtiin monella tapaa historiaa: Emmanuel Macron valittiin toiselle kaudelle ensimmäisenä presidenttinä sitten Jacques Chiracin vuonna 2002. Äärioikeiston Marine Le Pen hävisi, mutta keräsi äärioikeistolle sen historian suurimman äänisaaliin.
Kolmantena historiaa teki nukkuvien puolue. Äänestysvilkkaus jäi 72 prosenttiin eli alimmilleen sitten vuoden 1969 toisen presidentinvaalikierroksen. Äänestyspaikoilla käyneistäkin vajaat yhdeksän prosenttia pudotti uurnaan joko tyhjän tai hylätyn äänestyslipun.
Akatemiatutkija Timo Miettisen mukaan protestiehdokkaiden aika ei ole Ranskassa ohi. Ranskalaisten luottamus poliittisiin instituutioihin on eurooppalaisittain verrattain matalaa, joten valtaapitävään luokkaan, "establishmentiin", tukeutuvia ehdokkaita haastetaan varmasti myös jatkossa.
Kovin haaste tulee Miettisen mukaan todennäköisesti jatkossakin oikealta, koska sinne ranskalainen yhteiskunta ja poliittinen kulttuuri ovat viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana siirtyneet.
Vaalien kaksi tarinaa
Euroopassa laajaa helpotusta aiheuttanut Macronin suhteellisen selvänumeroinen 58,5–41,5 torjuntavoitto on Miettisen mukaan vain toinen Ranskan presidentinvaalien tarinoista. Toinen kertomus on se, että 41 prosenttia ranskalaista oli valmis näkemään Le Penin presidenttinä – viisi miljoonaa äänestäjää enemmän kuin edellisissä vaaleissa.
– Hän on kyennyt löytämään reseptin, millä nostaa omaa kannatustaan. On hyvin mahdollista, että Le Pen on vielä viiden vuoden päästä uudelleen ehdolla, Miettinen sanoo.
Ukrainan sodan kauhukuvien täyttäessä uutiset on merkittävää, että 12 miljoonaa ranskalaista äänesti ehdokasta, joka kannattaa lännen läheisempiä suhteita Venäjään sekä Ranskan irrottamista Naton komentorakenteista, muistutti Politico-uutissivusto.
EU-kriittisyys on Ranskassa laajaa
Macronin päähaastajista sekä Le Pen että toisen laidan eli äärivasemmiston Jean-Luc Melenchon olivat ohjelmissaan hyvin EU-kriittisiä. Miettisen mukaan Ranskassa koetaan, että EU rajoittaa Ranskan liikkumatilaa talouspolitiikassa ja pakottaa tekemään kipeitä uudistuksia, joita pidetään osin syypäänä taloudellisen epätasa-arvon lisääntymiseen.
– Narratiivi on melko yksipuolinen, mutta sillä on hyvin paljon kannatusta Ranskassa poliittisen kentän äärilaidoilla.
– EU:n hyödyt taloudellisessa mielessä eivät ole Ranskassa ollenkaan niin selviä kuin muissa maissa, Miettinen sanoo.
Heti voittonsa jälkeen Macron joutuu keskittymään kesän parlamenttivaaleihin. Niiden tulos määrittää sitä, kuinka tehokkaasti hän voi kesken olevia uudistuksiaan toteuttaa.
– Tällä hetkellä ei ole kyllä mitään merkkejä siitä, etteikö hän enemmistöä parlamenttiin saisi, Miettinen arvioi.
Äärioikeisto on menestynyt niissä perinteisesti erittäin heikosti. Näin siksi, että valtavirtaa edustavat puolueet yleensä blokkaavat yhteistuumin äärioikean ehdokkaiden tulemisen valituksi.
Esimerkiksi vuonna 2017 Kansallinen liittouma sai vain kahdeksan edustajaa 577-paikkaiseen kansalliskokoukseen, vaikka Le Pen oli kerännyt 33 prosentin äänisaaliin presidentinvaaleissa.
Myöhään sunnuntaina julkaistujen mielipidekyselyjen perusteella enemmistö äänestäjistä ei haluaisi, että Macronin puolue voittaisi enemmistön parlamenttiin.