Le Pen saattaa hyvinkin olla mukana taas viiden vuoden kuluttua, arvioi akatemiatutkija Timo Miettinen. Historiallisen jatkokauden varmistanut Macron tähyää nyt kesäkuun parlamenttivaaleihin.
Ranskan presidentinvaaleissa tehtiin monella tapaa historiaa: Emmanuel Macron valittiin toiselle kaudelle ensimmäisenä presidenttinä sitten Jacques Chiracin vuonna 2002. Äärioikeiston Marine Le Pen hävisi, mutta keräsi äärioikeistolle sen historian suurimman äänisaaliin.
Kolmantena historiaa teki nukkuvien puolue. Äänestysvilkkaus jäi 72 prosenttiin eli alimmilleen sitten vuoden 1969 toisen presidentinvaalikierroksen. Äänestyspaikoilla käyneistäkin vajaat yhdeksän prosenttia pudotti uurnaan joko tyhjän tai hylätyn äänestyslipun.
Akatemiatutkija Timo Miettisen mukaan protestiehdokkaiden aika ei ole Ranskassa ohi. Ranskalaisten luottamus poliittisiin instituutioihin on eurooppalaisittain verrattain matalaa, joten valtaapitävään luokkaan, "establishmentiin", tukeutuvia ehdokkaita haastetaan varmasti myös jatkossa.
Kovin haaste tulee Miettisen mukaan todennäköisesti jatkossakin oikealta, koska sinne ranskalainen yhteiskunta ja poliittinen kulttuuri ovat viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana siirtyneet.
Vaalien kaksi tarinaa
Euroopassa laajaa helpotusta aiheuttanut Macronin suhteellisen selvänumeroinen 58,5–41,5 torjuntavoitto on Miettisen mukaan vain toinen Ranskan presidentinvaalien tarinoista. Toinen kertomus on se, että 41 prosenttia ranskalaista oli valmis näkemään Le Penin presidenttinä – viisi miljoonaa äänestäjää enemmän kuin edellisissä vaaleissa.