Maailman puhutuimman naisurheilijan tarina

Vapaaottelu on äärimmäisen rankka kontaktilaji, jossa kaksi taistelijaa laitetaan ottelemaan 70-neliöiseen häkkiin. Häkkiä ympäröi lähes kaksimetriset aidat. Ottelu päättyy tyrmäykseen tai toisen luovutukseen.

 

Vapaaottelun säännöt pähkinänkuoressa: ei saa purra, eikä puhkoa silmiä. Lähestulkoon kaikki muut taisteluotteet ovat sallittuja. 

Pohjois-Amerikassa 1990-luvun alkupuolella syntynyt Ultimate Fighting Championship eli UFC on vapaaottelun ylin sarjataso, ammattitaistelijoiden maailmancup ja olympialaiset. Päämäärä ja unelma. UFC:ssä huippunimet ovat päässeet urallaan miljoonien eurojen tiennesteihin. 

Tätä unelmaa on toteuttamassa myös 28-vuotias Ronda Rousey, jolle taisteleminen on verissä. Rousey on noussut judon olympiamitalistista yhdeksi vapaaottelun UFC-organisaation kirkkaimmista tähdistä. 

Ronda on usein todennut taistelleensa syntymästään lähtien. Ja sitä hän tarkoittaa kirjaimellisesti, sillä hänen syntymänsä Kalifornian Riversidessä helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1987 olikin tavallista hankalampi. 

- Synnyin napanuora kaulani ympärillä. Se esti hapen saannin ja pysäytti sydämeni. Ihoni oli sininen ja olin voimaton. Kun vauvojen terveyttä mitataan nollasta kymmeneen asteikolla, jossa seitsemän on hyvä, omat pisteeni olivat nolla, hän kertoo tuoreessa omaelämäkerrassaan. 

Lapsi saatiin kuitenkin synnytyssalissa elvytettyä elävien kirjoihin ja nimi Ronda Jean Rousey kirjattiin syntymätodistukseen. Etunimi tuli lentokonealla työskentelevästä Ronald-isästä.

- Nimekseni olisi voinut laittaa myös "Ronda, ilman h:ta", sen verran usein olen sitä joutunut korjaamaan, Ronda toteaa. 

Hankalan synnytyksen seurauksena Rondan puhekyky kehittyi hitaasti.  Kun Rondan kolmas syntymäpäivä lähestyi, eikä hän ollut vielä puhunut yhtään selvää sanaa, hänen vanhempansa lähtivät hakemaan ammattiapua.

Apuun tulivat myös Rondan kaksi vanhempaa siskoa, jotka tulkkasivat vanhemmille Rondan kommunikointia. Nuoret sisarukset tapasivat myös katsoa lauantaiaamuisin televisiosta showpainin uusintoja. Ja lähetysten mainoskatkoilla he ottivat keskenään painiotteluita kotisohvalla. 

Kontaktilajit olivat muutenkin perheessä läsnä, sillä Rondan äiti AnnMaria oli paitsi yrittäjä ja matematiikan professori, hän oli myös kuuden danin mustan vyön judoka. Kolme vuotta ennen Rondan syntymää AnnMaria oli voittanut ensimmäisenä yhdysvaltalaisena judon maailmanmestaruuden. 

Kolmivuotislahjaksi Ronda halusi pehmolelun showpainija Hulk Hoganista. Ongelmaksi tuli hänen rajoittunut puhekykynsä. Äidilleen Ronda pystyi sanomaan lahjatoiveekseen vain "balgrin". Hänen äitinsä ei tätä termiä ymmärtänyt, joten he matkasivat lelukauppaan oikeaa lahjaa etsimään. Lopulta oikea jättimäinen Hulk Hogan -figuuri löytyi, ja sen jälkeen Ronda ei suostunut siitä luopumaan. 

- Kyllä. Nukuin Hulk Hoganin kanssa, Ronda toteaa.

ronda_keha_sitaatti

Pohjois-Dakota 

Kolmivuotiaana Rondan puhekyky alkoi kehittyä. Samoihin aikoihin Rouseyn perheessä tapahtui muutto Kalifornian auringosta Yhdysvaltain keskilänteen lähelle Kanadan rajaa. Tapausta edelsi Rondan siskon koulubussista todistama kadulla tapahtunut henkirikos. 

- Vanhempani pitivät sitä merkkinä, ja niinpä me muutimme Pohjois-Dakotaan keskelle-ei-mitään, Rousey muistelee. 

Toisin kuin Los Angelesin lähiössä, elämä Minotin kaupungissa oli leppoisaa. Lapset pystyivät liikkumaan kaduilla ilman vanhempien valvontaa. Ja pohjoisessa talvi oli myös lumisempi. Muuton jälkeisenä talvena Rouseyn perheessä tapahtui kuitenkin vakava tragedia: Ron-isä loukkasi pulkkamäessä selkänsä pahasti. Selkäleikkaus ja harvinainen verisairaus pitivät isän kuukausia sairaalassa. 

Useiden leikkauksien jälkeen hoitokulut nousivat loputa niin suuriksi, että sairaalasta päästyään Ronin piti hakea jälleen töitä. Töitä löytyi tehtaasta toiselta puolelta osavaltiota. Puheterapeutin neuvosta Ronda siirtyi asumaan kaksistaan isänsä kanssa, jotta hän ei saisi puheeseensa apua sisaruksiltaan. 

- Isäni ei ollut varsinainen perheisä. Ruokana oli valmisaterioita ja kaapissa muroja. Sain katsoa lapsilta kiellettyjä elokuvia, mitä äitini ei olisi ikinä hyväksynyt, Ronda totesi. 

Rondan isän kunto ei kuitenkaan kestänyt työntekoa. Selkärangan vauriot aiheuttivat kipuja, ja lääkärien ennuste oli karu: pian isää odottaisi rullatuoli. Niinpä perhe muutti jälleen yhteen. Sitten eräänä päivänä Rondan ollessa kahdeksanvuotias, oli isä lähtenyt kodista kesken päivän. 

- Haluaisin muistaa, että hän halasi minua ja siskoani pitempään kuin tavallisesti, mutta todellisuudessa en muista, Rousey kertoo. 

Letku pakoputkesta auton sisätilaan päätti Rondan isän kärsimykset. 

Pari vuotta myöhemmin Rondan äiti löysi uuden miehen, ja niinpä Rouseyn perhe muutti takaisin Kaliforniaan. Samoihin aikoihin AnnMaria ryhtyi jälleen harrastamaan judoa - ja Ronda lähti salille hänen mukanaan. Ronda oli 11-vuotias aloittaessaan judon.

- Kun ensimmäisen kerran astuin judomatolle, rakastuin siihen lajiin, Ronda muistelee. 

- Isäni kuolema johti tapahtumiin, joita ei olisi tapahtunut, jos hän olisi elänyt, hän toteaa. 

Kouluikäisenä Rousey kertoo käyneensä ensimmäiset ottelunsa Kalifornian kaduilla, kun hän tienasi kahvirahoja ottelemalla epävirallisia katutappeluita miehiä vastaan. 

- Yleensä heitin kaverin maahan, ja otin hänet kuristusotteeseen. Sen jälkeen nappasimme hänen rahansa ja menimme nauttimaan frappuccinot, Rousey kuvaili hiljattain Sports Illustrated -lehdelle.

ronda_judo

Olympiapronssi 

Judossa Rousey nousi nopeasti kansainväliselle tasolle. Vaikka menestystä oli tullut juniorikilpailuissa, hän yllätti monet nappaamalla 17-vuotiaana edustuspaikan Ateenan olympialaisissa. 

- En ollut pelkästään USA:n joukkueen nuorin. Olin koko kisojen nuorin judoka. Kukaan ei odottanut minulta mitään. Halusin osoittaa heidän olleen väärässä, Rousey muistelee. 

Ateenasta ei Rouseylle menestystä herunut: tappio heti ensimmäisessä kamppailussa pilasi unelman. Tuloksena oli  keräilyerien jälkeen yhdeksäs sija. 

- Olin USA:n paras naisjudoka. Ylitin kaikkien odotukset, mutta jäin silti omistani, hän toteaa. 

Rousey oli suurelle yleisölle tuntematon vielä vuonna 2008, kun hän tuhansien muiden urheilijoiden ohella osallistui Pekingin olympialaisiin. Siellä Rousey saavutti judon olympiapronssia alle 70 kilon sarjassa. 

- Kaikista urani kolmansista sijoituksista olympiapronssi on ainoa, johon olen tyytyväinen. Silti olympiakullan menetys syö yhä minua, Rousey kirjoittaa elämäkerrassaan.

ronda_ufc

Lajinvaihto 

Olympialaisten jälkeen sisupussi kyllästyi elättämään itseään työskentelemällä baareissa, joten hän päätyi hyödyntämään judokan taitojaan vapaaottelussa. 

Rousey teki vapaaotteludebyyttinsä amatöörinä elokuussa 2010. Vastustaja Hayden Munoz kesti Rouseyn käsittelyssä ainoastaan 23 sekuntia. Tuolloin Rousey esitteli maailmalle myös kuuluisan käsilukkonsa, jolla hän on kukistanut lähes jokaisen vastustajansa sen jälkeen. Myös valmentaja Edmond Tarverdyan tajusi Rouseyn potentiaalin. 

- Olen taistelija. Taistelijan täytyy olla intohimoinen. Olen niin intohimoinen, että sitä on vaikea pitää sisälläni. Se intohimo on verenä suonissani. Se tulee ulos kyynelinä sekä hikenä, Rousey toteaa.

Ammattilaisena Rousey aloitti maaliskuussa 2011. Hän on otellut 12 kertaa ammattilaiskehässä ja voittanut joka kerta. Kaikki ottelut ovat ratkenneet tyrmäykseen tai luovutukseen, useimmat alle minuutissa. Kamppailuista kymmenen on päättynyt avauserässä ja niistä yhdeksän käsilukolla. Ainoastaan Miesha Tate on pystynyt venyttämään taistoa Rouseya vastaan viittä minuuttia pidemmällä.

- Ihmiset luulevat, että olen kylmä ja tunteeton. Mutta totuus on, että taistelemiseen tarvitaan suurta sydäntä. Pystyn ottelemaan murtuneen varpaan tai tikatun jalan kanssa. Pystyn ottamaan iskun vastaan räpäyttämättä silmiäni. Silti saatan purskahtaa itkuun, kun kuulen surullisen laulun radiosta.

 

Otteistaan Rowdy-lempinimen (suomeksi öykkäri) ansainneesta Rouseysta tuli marraskuussa 2012 ensimmäinen UFC-sopimuksen allekirjoittanut nainen ja hän pääsi puolustamaan hänelle ojennettua mestaruutta helmikuussa. Sitä ennen hän oli jo UFC:n alaisen Strikeforce-organisaation mestari. Kalifornialainen on kukistanut kaikki viisi haastajaansa. Kaksi viimeisintä ottelua ovat kirkkaimmat esimerkit hänen ylivoimastaan. Alexis Davisin hän murjoi keskeytyskuntoon 16 sekunnissa ja Cat Zingano nöyrtyi käsilukolla 14 sekunnissa viime helmikuussa. 

Naisten vapaaottelu on vielä tuore ilmiö ja Rousey saanee sen kehittyessä pian vastusta naisistakin. Oli miten oli, amerikkalaisen ylivoima tuo väkisin mieleen jääkiekkoilijat Hayley Wickenheiserin ja Noora Rädyn, jotka päätyivät hakemaan uusia haasteita miesten sarjoista. 

- Rousey ei ole mikään tylsä ottelija, joten hän tekee myös naisten vapaaottelusta mielenkiintoisen seurattavan, Suomen UFC-toivo Makwan Amirkhani totesi syyskuussa MTV Sportille. 

- Jos joutuisin hänen kanssaan ottelemaan, niin kyllä siinä tarkkana saisi olla. Hän osaa lyödä, painia, heittää ja lukottaa, Amirkhani jatkoi. 

Seuraava koitos Rouseyta odottaa Melbournessa varhain sunnuntaiaamuna Suomen aikaa, kun vapaaottelijatar puolustaa titteliään Holly Holmia vastaan. 34-vuotiaalla Holmilla on takanaan yhdeksän voitokasta UFC-ottelua.

- Olen haavoittuvainen. Sen takia taistelen. Olen taistellut koko elämäni. Jouduin taistelemaan ensimmäisen henkäykseni. Jouduin taistelemaan ensimmäiset sanani. Taistelen vieläkin tullakseni hyväksytyksi ja kuulluksi, Ronda toteaa kirjansa esipuheessa. 

Rousey vs. Holm -titteliottelu alkaa Suomen aikaa sunnuntaiaamuna 15.11. klo 05.00 ja se on nähtävissä suorana lähetyksenä C More Extreme -kanavalta ja suoratoistona MTV Katsomosta.

Lähteet: Rouseyn omaelämäkerta My Fight/Your Fight, Sports Illustrated

Lue myös:

    Uusimmat