”Luulen, että hän tietää, että heitimme hänet menemään" – adoptiotyöntekijä julkaisi koskettavan tekstin vauvasta luopumisesta

Newyorkilainen Ann Lapin on työskennellyt yksityisessä adoptiofirmassa jo lähes seitsemän vuotta. Ann kertoo, että joskus hänen elämänsä lasten väliaikaisena hoitajana saa hänet itkun partaalle, mutta hän pysyy lujana eikä itke.

Kertakaan Ann ei ollut itkenyt ennen kuin hän oli mukana pienen vauvan, Lian, ja tämän biologisen äidin ja isoäidin tapaamisessa. Äiti ja isoäiti toivat vaatteita, jotta he pystyivät ottamaan viimeiset kuvat vauvan kanssa. Ann jätti heidät yksin.

– Kun tulin takaisin, äiti piti nukkuvaa Liaa, ja isoäiti kertoi, että tämä oli juuri nukahtanut. että hän oli taistellut pullosta ja touhunnut lähes koko sen ajan, kun he olivat hänen kanssaan. Isoäiti sanoi, että hän uskoi Lian olevan vihainen heille. ’Luulen, että hän tunnistaa meidät ja tietää, että näki meidät syntyessään, ja että heitimme hänet menemään’, Ann kirjoittaa Love That Matters -sivustolla.

LUE MYÖS: Koskettava kuva vuosien odotuksesta: Biologinen äiti pyyhki lapsensa adoptioäidin kyyneleet

Ann olisi halunnut lohduttaa, etteivät naiset todellakaan olleet heittämään vauvaa menemään, vaan pitäneet tästä hyvää huolta. Sen sijaan hän tyytyi hymyilemään eikä ottanut asiaan kantaa.

– Mutta jokaisessa vitsissähän on totuus, eikö totta? Isoäitiä sattui sisältä. Hän kaipasi vakuuttelua: Tyttärentyttären antaminen adoptioon olisi oikea valinta. Rakastava valinta.

"Me emme tiedä, miten pitää huolta hänestä"

Kun Ann otti Lian syliinsä ja alkoi ruokkia tätä, isoäiti kehui häntä hyväksi lastenhoitajaksi. Sama isoäiti, joka oli joka päivä viestitellyt Annille ja kysellyt vauvan kuulumisia ja varmistanut, että tällä oli kaikki hyvin.

– ’Me emme tiedä, mitä teemme. Jos päättäisimme viedä hänet kotiin, me tarvitsisimme jonkun auttamaan meitä, koska me emme tiedä, miten pitää huolta hänestä’, Ann kertoo isoäidin sanoneen.

Ann kertoo sydämensä hakanneen. Tapaamisen tarkoituksena oli se, että he luopuvat tyttärensä oikeuksista. Toinen perhe jo odotti saavansa pienen Lian kotiin.

LUE MYÖS: Minna antoi lapsensa adoptioon – ”Elämäni rankin päätös oli valita tämä tie”

Isoäiti ja äiti kuitenkin hyvästelivät Annin, mikä oli hänen mukaansa myös vaikeaa. Isoäiti halasi ja suuteli Annia ja kiitti hyvästä huolenpidosta. Isoäiti suuteli myös Liaa otsalle, ja kysyi tyttäreltään, haluaisiko tämäkin sanoa Lialle hyvästit.

"Se on vaikeaa"

– Silloin äiti itkee. Ja minustakin tulee tunteikas. Koska se on vaikeaa. Ja ensimmäisen kerran äiti on näyttänyt tunteensa. Se on epätavallista. Monet biologiset äidit suojelevat itseään olemalla apaattisia koko adoptioprosessin läpi. Se saa aikaan kysymyksiä, kuten ’miksi hänen äitinsä ei halunnut häntä?’ tai ’kuinka kukaan voi olla rakastamatta häntä?’

– Vien Lian kotiin. Ja itken. Vain hetkeksi annan itselleni luvan itkeä. Sen nuoren naisen takia, joka synnytti, mutta ei tunne itseään äidiksi. Sen äidin takia, joka tuntee laiminlyöneensä oman lapsenlapsensa, Ann kirjoittaa.

– Niiden vanhempien takia, jotka odottavat kuulevansa, tuleeko pienestä tytöstä, josta heille soitettiin, todella heidän omansa. Ja sen pienen tytön takia, joka on tällä hetkellä välitilassa, mutta jonka äiti kertoo jonain päivänä, että ’en malttanut odottaa, että saan viedä sinut kotiin’. En vain tiedä, kuka se äiti on. Joten itken. Koska se on vaikeaa.

Lähde: Love That Matters

***

Katso myös koskettava video adoptioon annetun tyttären ja biologisen äidin kohtaamisesta!