Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat löysivät viime vuonna yli 150 tieteelle uutta lajia, pääasiassa on hyönteisiä ja sieniä. Uusia lajeja löytyy sekä luonnosta että kokoelmien kätköistä. Vaikka maapallolta tunnetaan jo yli kaksi miljoonaa lajia, tuntemattomia arvioidaan olevan vielä vähintään 10 miljoonaa.
Yliopistotutkija Lauri Kaila vilkaisee välillä mikroskooppiin ja kirjaa sitten tietoja ylös. Tutkittavana on Kroatiasta löydetty perhoslaji, joka on tieteelle uusi.
Kaikkiaan Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) tutkijat kuvasivat viime vuonna yli 150 tieteelle uutta lajia. Eniten löydettiin uusia sieniä, jäkäliä ja hyönteisiä.
Suomesta löydettiin yhdeksän pistiäislajia ja uusi sienilaji, suomenseitikki. Se löytyi Keminmaan kalkkikuusikoista.
– Uusia lajeja löydetään menemällä luontoon ja usein sillä tavalla, että joku on kiinnostunut tai perehtynyt johonkin ja on vähän hajulla, mitä etsiä ja miten. Toki ihan vahingossakin voi löytää uusia lajeja, huomauttaa Kaila.
"Siinä on semmoinen löytämisen ilo"
Tieteelle on tähän mennessä kuvattu kaikkialta maailmasta yli kaksi miljoonaa lajia, joista noin puolet on hyönteisiä. Tuntemattomia lajeja arvioidaan olevan vielä vähintään 10 miljoonaa. Jopa parhaiten tunnetuista lajiryhmistä, eli nisäkkäistä, linnuista ja kukkakasveista, löydetään jatkuvasti uusia lajeja.
– Itse olen luonnosta löytänyt noin 150 ja muutoin nimennyt noin 350 lajia perhosia, laskee Kaila.
Uuden lajin löytäminen sykähdyttää.
– Kyllä siinä semmoinen löytämisen ilo on ilman muuta. Se on onnistuminen siinä, mitä tekee ja minkä tuntee osaavansa parhaiten. Joskus, kun tutkii jotakin hankalampaa ryhmää ja kun yhden ongelman selvittää, tulee viisi lisää, voi tulla tunne, että en haluaisi löytää enää yhtään uutta lajia lisää, että saisi joskus jotain valmistakin aikaan, naurahtaa Kaila.
"Valtameret ovat käytännössä tutkimattomia"
Jatkuvasti kehittyvien tutkimusmenetelmien ansiosta uusia lajeja voi löytää myös Luonnontieteellisen museon hyönteishallin kokoelmista, joihin kuuluu 10 miljoonaa näytettä.
– Itse tutkin perhosia ja tiedän, että kymmeniä tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy kokoelmistamme, uskoo Kaila.
Todennäköisimmin uusia lajeja löytää tropiikista tai valtameristä.
– Kaikkialta löytyy uusia lajeja. Tropiikki on lajirikkainta aluetta, mutta valtameret ovat käytännössä tutkimattomia. Sieltä löytyy hirmuisia määriä kaikkea, arvioi Kaila.
"Me olemme vain yksi todella monesta lajista"
Uusia lajeja ei etsitä pelkästä etsimisen ilosta. Niistä voi löytyä esimerkiksi hyödyllisiä yhdisteitä tai lääkkeiden raaka-aineita.
– Jos ei tiedetä, niin ei tiedetä, mitä menetetään tai mitä hyötyä jostakin olisi ollut. Voi olla hyvin yllättäviä asioita, mistä löytyykin jotakin. Eikä kannata ajatella tässä vain ihmistä. Luonto on kokonaisuus ja me olemme yksi todella monesta lajista, pohtii Kaila.
Hän kertoo esimerkin.
– Juurikääpä aiheuttaa kuuselle tyvilahoa. Tutkijat ovat todenneet, että erästä toista sientä voidaan käyttää sen torjumiseen. Kantoihin sivellään tai ympätään tätä toista sientä ja se tappaa juurikäävän tai ainakin estää sen leviämisen.
Suomesta tunnetaan tällä hetkellä noin 8000 sienilajia, mutta todellinen luku voi olla jopa kaksinkertainen.