Nainen on aina toiminut aikakauslehden kannessa roolimallina. Vaikka suomalaiset naistenlehdet ovat perinteisesti muunmaalaisia sisariaan yhteiskunnallisempia, niiden nykykannet ovat yllättävänkin konservatiivisia.
Keittiössä, pellolla tai lasten kanssa. Toimelias, perheen hyvinvointiin panostava. Objekti ja torso.
Sellaisia ovat naistenlehtien kansikuvanaiset.
Jo 1900-luvun alkupuolella kokeiltiin merkittävien taideteosten käyttämistä aikakauslehtien kansikuvina, mutta ne eivät olleet tarpeeksi vetovoimaisia. Kansiin haluttiin kirkkaampia värejä ja arkisempia aiheita. Lehdet alkoivat tilata piirrettyjä kansikuvia Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun kaltaisilta nimekkäiltä kuvittajilta.
Valokuvakannet yleistyivät vasta 1960- ja 1970-luvuilla painotekniikan parantumisen myötä. Samoihin aikoihin kuvien päälle ilmestyivät kansitekstit.
– Aluksi kuvaajien ja taiteilijoiden työtä kunnioitettiin, eikä kuvaa peitetty räväköillä otsikoilla kuten nyt. Lehtiä oli myös sen verran vähän, ettei ostajasta tarvinnut kilpailla kansiteksteillä, sanoo vanhoja aikakauslehtiä kerännyt filosofian tohtori Kari Elkelä.
Roolimallit ristiriidassa
Varsinkin 1930–1950-luvun Kotiliesien kansissa nainen kuvattiin puuhakkaana perinteisissä naisten töissä ja kodin askareissa. Nainen hääräsi keittiössä, pellolla tai puutarhassa yksin tai lasten kanssa.
– Myös sota-aika näkyi kansissa. Nainen teki kotirintamalla miestenkin työt ja heilui viikatteen varressa kuin neuvostonaapurin työn sankari, kertoo Elkelä, joka on koonnut kesänäyttelyn vanhoista aikakauslehtien kansista.
Vaikka kannet puhuivat pelkällä kuvalla, sanoma oli selvä. Toimelias, perheen hyvinvointiin panostava nainen oli esikuva, jonka mukaisesti lukijankin oletettiin elävän.
Nykykansien viestit ovat ristiriitaisempia. Nainen esiintyy kansissa passiivisena objektina, tekemättä mitään. Hänen ainoa tehtävänsä on katsoa kameraan, hymyillä ja näyttää nätiltä. Kuvan päälle sommitellut kansitekstit sitä vastoin kehottavat naista hyvinkin aktiiviseen toimintaan.
