Luolabongarit Mari ja Ilkka löysivät piilossa olleen luolaston: "Pienistä rei'istä on menty – mutta pitää olla varma, että pääsee takaisin"

– Makkarsaaren luolasto Kymenlaaksossa on alueellisesti merkittävä lohkareluolasto. Me emme löytäneet siitä mitään aiempaa tietoa, Ilkka Pylkkö sanoo.

Kyseessä on luonnon muovaama luolasto, jonka syntyyn on vaikuttanut sään vaihtelut ja mannerjään liikkeet sekä Suomessakin ajoittain koettavat lievät maanjäristykset.

Makkarsaaren luolaston pisin reitti on 33 metriä ja kokonaispituus kaikkine haaroineen on noin 60 metriä. Luolasto mutkittelee louhikossa ja se on kokonaisuutenaan melko ahdas. Luolasto on kolmessa tasossa ja siinä on vain yksi hieman kookkaampi tila.

Luolaston niin sanottu kellari on veden peitossa.

Ei suositella ahtaanpaikankammoisille

Nyt löydetty luolasto on löytäjien mukaan varsin haastava. Mari ja Ilkka sanovat, että tällaisiin paikkoihin mennessä pitää olla hyvin varovainen ja ennen kaikkea luoliin ei kannata mennä yksin.

Mukaan pitäisi ottaa ainakin otsalappu, kypärä ja kestävät ulkoiluvaatteet. Myöskään ahtaanpaikankammoisille harrastusta ei välttämättä suositella, sillä toisinaan luolastot ovat hyvinkin ahtaita.

– Pienistä rei'istä on tullut mentyä. Pitää olla varma, että pääsee takaisin, Ilkka muistuttaa.

Ilkka ja Mari etsivät luolastoja ilmakuvien avulla. Kuvista selviää avonaisilla alueilla sijaitsevia louhikoita, joilta luolastoja voi löytyä. Makkarsaaren luolasto sijaitsee vaikeapääsyisellä alueella kilometrien päässä lähimmästä asutuksesta.

– Yleensä luolastoja löytyy jyrkänteiden juurelta. Jyrkänne voi olla sortunut eri syistä alas. Jos alueella on louhikkoa ja siirtolohkareita, niin alueella voi olla myös luolastoja, Ilkka Pylkkö sanoo.

Edellinen luolasto löytyi Etelä-Karjalasta

Pylköt olivat viime kesänä mukana ryhmässä, joka löysi Saravuoren lohkareluolaston Luumäen ja Savitaipaleen rajalta Etelä-Karjalasta.

Saravuoressa tunnelistoa on yhteensä noin 150 metriä. Luolastojen löytämisestä voi lukea Pylkköjen blogista: https://luolasto.wordpress.com/

Mari ja Ilkka ovat olleet luolaharrastajia parisen vuotta, joskin myös sitä ennen luontoretkillä on toisinaan katseltu mahdollisia luolastojen paikkoja. Erityisesti Tuomo Kesäläinen nettiin kirjoittamat artikkelit Suomen luolastoista ovat olleet heidän innoittajinaan.

Tuomo Kesäläinen, Aimo Kejonen ja Sakari Kielosto ovat koonneet kirjan noin tuhannesta Suomesta löytyneestä luolasta. Kirjasta selviää, että ensimmäisenä Suomessa luolia käyttivät neandertalin ihmiset, jotka asuivat 100 000 vuotta sitten Kristiinankaupungin Susiluolassa.

Myöhemmin luolia on käytetty mitä erilaisimpiin tarkoituksiin: asuntoina, leiripaikkoina ja esimerkiksi pontikkatehtaina.

– Suomessa lohkareluolat ovat varsin huonosti dokumentoituja ja kartoitettuja. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin kaikki merkittävät lohkareluolat on kartoitettu ja ne voivat olla esimerkiksi merkittyinä turistikohteina, Ilkka Pylkkö sanoo.

Luolaston löytäminen on palkitseva kokemus

Luolien etsiminen on Pylkön mukaan kiehtova harrastus, johon liittyy monta tasoa.

– Tässä on mukana monta mukavaa vaihetta. Aluksi täytyy tehdä ennakkotutkimusta esimerkiksi karttoja ja ilmakuvia tutkien. Seuraavana on retkeily- eli etsintävaihe ja palkitsevin kokemus on tietenkin luolaston löytyminen ja siihen tutustuminen. Ennakolta niistä ei voi tietää, että minkälaisia paikkoja ne miljöönä ovat. Lopulta on vielä dokumentointivaihe, jolloin voi muistella luolaston löytämistä, Ilkka Pylkkö sanoo.

Luolastojen etsijöiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Vakavia etsijöitä on Pylkön tietojen mukaan ehkäpä muutamia kymmeniä mutta muuten erilaisia luolastoharrastajia voi olla satoja.