Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen kirjan, jonka voit voittaa omaksesi. Tämän viikon kirja sisältää satuja Japanista.
Nimi: Vanhan Japanin taruja
Kustantaja: Kameli/Savukeidas
Helmiä: 3
Kenelle: Historiasta kiinnostuneelle, lyhyen luettavan ystävälle
"Kantapäästä varpaisiin ihmisen kaksi jalkaa ovat samankokoiset ja niin on kaikilla luoduilla eläimillä. Voisi luulla, että jalan pituus vaaksamitalla mitattuna olisi sama, oli kyse metallin mittaamisesta tai kankaan pituuden mittauksesta. Mutta ei! Japanissa ostettava kangas mitataan "valasmitalla", kun taas puutavara ja kivi mitataan "metallijalalla". Näiden kahden mittayksikön ero on puoli vaaksaa, mutta miksi ihmeessä?
Saadaksemme vastauksen on mentävä Kamakuraan."
Vanhan Japanin taruja on pieni, punainen kirja, joka sisältää useita lyhyitä japanilaisia taruja. Osa tarinoista on itsenäisiä, osa jatkotarinoita, jotka on tarkoitettu luettaviksi perätysten.
Teksti on helppolukuista eikä vaadi suuria ponnistuksia. Täydellinen iltasatukirja, siis! Satu-termin ei kuitenkaan pidä antaa hämätä: taruissa vilisee esimerkiksi paholaisia, joilta muun muassa hakataan irti raajoja.
"Lordi Mustekala potkaisi rumpunsa sivuun, irrotti kitaransa ja pakkasi sen musiikkilaatikkoonsa. Sitten hän liukui virvoituspöytään ja huvitti seuruetta seisomalla päällään ja kieputtaen lonkeroitaan ilmassa kuin tuulimylly. Tästäpä neiti Makrilli oli aika järkyttynyt ja kuiskasi viuhkansa alta Nokkakalalle: "Onpa epähienostunutta! Mitä kuningatar sanoisi, jos näkisi tämän?" Sitten kaikki istuutuivat viilentymään. Hummeri veti kynttilän tyngän irti ja söi sen, pyyhki tuntosarvensa ja liittyi joukkoon."
Teoksen kieli on paikoitellen kankeaa ja vilisee kielioppivirheitä, jotka häiritsevät lukukokemusta. Esimerkiksi jotkin sijamuodot ovat ristiriidassa toistensa kanssa.
Kirjan mustavalkoiset kuvitukset ovat yksinkertaisuudessaan kauniita ja sopivat hyvin tarujen kaveriksi.
Japanilainen luontosuhde näkyy taruissa vahvana: sadut vilisevät luontoa ja eläimiä, joilla on inhimillisiä piirteitä tai maagisia voimia. Myös Buddha esiintyy tarinoissa, ja keisarista puhutaan luonnollisesti kunnioittaen. Samalla lukija tulee oppineeksi asioita Japanin historiasta – varkain, kuin huomaamatta.
"Siellä hän ja hänen vaimonsa elivät päivänsä loppuun hiljaisuudessa ja seesteisyydessä. he hylkäsivät taikuuden ja sen sijaan kasvattivat jaloja poikia ja tyttäriä. Heidän nimensä tunnettiin kaikkialla Japanissa."
Lisää arvosteluja:
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi