Jantso Jokelin ja Touko Hujanen: Joutoretki, road trip kätkettyyn Suomeen (Like 2022)
Joutoretki-kirja alkaa luvulla, jonka nimi on "Suomen turhimmat nähtävyydet" – kyseessä on kirjan hauskin luku, jonka aikana nauroin useasti ääneen (ja minähän en normaalisti naura millekään).
Yksi merkittävimmistä turhista nähtävyyksistä on kirjoittajien mukaan Suomen maantieteellinen keskipiste, joka eräiden mittausten mukaan sijaitsee Piippolassa Siikalatvalla Pohjois-Pohjanmaalla. Sijainti on synnyttänyt surkuhupaisia riitoja ja tarkastusmittauksia, kun useampi paikkakunta on halunnut omia tämän paikallisten mielestä merkittävän nähtävyyden.
Keskipiste on eri mittauksissa löytynyt muun muassa Puolangalta ja Kärsämeltä, jonne on tietenkin pystytetty asiaankuuluvat maamerkit. Puolankalaiset lähettivät Piippolaan jopa säkin ja viestin, jonka mukaan säkillä pitäisi peittää väärä keskipistekivi.
Kirjassa luetellaan lukuisia turhia ja toisinaan myös megalomaanisia "nähtävyyksiä", joiden todellinen tarkoitus on lähettää avaruuteen viesti: "huomatkaa meidät". Esimerkiksi Pihtiputaalla on keihäsmuseo, jossa voisi "palata keihäänheiton suomalaisiin tähtihetkiin aina uudelleen", Kuhmossa on mahtipontinen kalevalakylä, Kaustisilla niinikään megaluokan taidekeskus (3000 neliötä).
Joutoretki käsittelee myös kummallisia harrasteita, kuten peltoajelua ja huovuttamista. Kylpylöistä ja matkakodeista on omat lukunsa. Samoin lavatansseista ja erilaisista paikkakuntien omista "herkuista", kuten piimävellistä ja elsuupasta tai mutista, jota myös pepuksi kutsutaan.
Kirjoittajilla on ironinen ote näihin perinneruokiin mutta samalla he sanovat, että suomalaiset ruoat eivät välttämättä ole surkeita, sillä raaka-aineet ovat usein laadukkaita ja hygienia ensiluokkaista. Näistä eduista huolimatta suomalainen perinneruoka on yleensä mautonta ja suuri osa näistä ruoista on soseutettu mössöksi.