Lukupiiri: Kuka puhuu maailmanlopusta?

Kirja: Hotel Sapiens
Kirjailija: Leena Krohn
Kustantaja: Teos
Helmiä: 2
Kenelle: Runoista, maailman tilasta ja todellisuuskäsityksen pohtimisesta innostuneille

Haluaisin niin mielelläni saada takaisin sen, mitä ennen uskoin tietäväni. Sille tiedolle perustin koko ammattitaitoni, mutta nyt se on poissa. Kun nyt kokoan entistä tietoani, kun etsin sitä mihin uskoin, löydän vain sumua, pilviä, savun hajoavia varjoja.

Leena KrohninHotelSapiens on kertomus Hotel Sapiensista, johon ihmiskunnan rippeet on koottu tutkittaviksi, säilytettäviksi ja analysoitaviksi. Mystiset, mekaaniset Nunnat liihottavat käytävillä huolehtien ja tarkkaillen ihmisiä, jotka viettävät arkeaan aidatun epähotellin tiloissa. Muuta maailmaa ei enää ole – vai onko?

Hotel Sapiens on hämmentävä, sisäisten yksinpuheluiden ja runollisten kertomusten muodostama tarina kunkin kertojan elämästä ja hänelle tärkeistä ajatuksista. Kirjan luvuissa kuullaan minä-kertojaa, jonka identiteetti jää ainakin osittain hämäräksi. Tämä vaikeutti ainakin omalta osaltani samaistumista Hotel Sapiensin henkilöihin. Onko tämä nyt se Kukkakauppias, vai sittenkin Higgsin bosoni? Vai Kalastaja? Eräs kirjan luvuista muuttuu kesken kaiken yhden henkilön yksinpuhelusta toisen kertomukseksi. Kuka puhuu ja kenestä?

Mutta nyt olen puhunut tarpeeksi. Sammuttakaa vain pöytälamppunne. Aina kun lamput sammuvat ja yö lankeaa, saan sulaa sen pimeyteen.

– Ei mitään kiirettä! sanoin, mutta sammutin kuuliaisesti lamppuni, ja samassa hän oli jo yhtynyt yön muuhun synkkyyteen.

Nautin suuresti siitä, ettei lukijoille ollut annettu tavallisia, suomalaisia nimiä. Jos ihmiskunnan viimeisessä sijoituspaikassa asuisivat Pena, Lissu ja Tapio, tarinan uskottavuus olisi omasta (kenties rajoittuneesta) mielestäni kärsinyt. Lukiessani ehdin pohtia myös omaa ehdottomuuttani: miksi minulle on niin tärkeää tietää, kuka puhuu? Eikö tärkeintä ole, että kyseessä on ihminen, joka jakaa tarinansa kanssani?

Ja millaisia tarinoita ne ovatkaan. Erikoisia, omituisia, mielenkiintoisia. Teoksen vuoropuhelut ja kirjoittajan selkeä tietämys esimerkiksi luonnontieteen asioista ovat kirjan parasta antia. Hykertelin lukiessani tarinaa tohtorista, joka parantaa fobioista kärsivää potilasta mitenkäs muuten kuin pelottelemalla.

Hotel Sapiens ihmetyttää, kummastuttaa ja saa pohtimaan. Toisinaan rivin, sivun tai kappaleen joutuu kertaamaan – mistä on kyse, mitä hän sanoo? Aina samalta maistuvan ruoan, taivasta verhoavan sumuvaipan ja ilmaan haihtuvan Nicola Teslan lomasta löytyy erikoinen kertomus ihmisistä, joista jokainen on omalla tavallaan hukassa ja hämmentynyt – ja samalla ymmärtävä, tietoinen, kartalla.

Teksti: Maria Aarnio

Kuva: Teos