Lukijan tarina velkaantumisesta – "Kuin olisin toisen luokan kansalainen"

Studio55.fin lukija, nimimerkki NainenVm83 kertoi kokemuksensa ulosotosta. Raha-asioissaan aiemmin tarkka nainen luisui masennuksen myötä velkakierteeseen.

Jouduin ulosoton asiakkaaksi vuosina 2008-2009. Olin aina ollut tarkka, että maksan laskuni enkä elä yli varojeni. Kotona oli opetettu niin, ja olin tarkka siitä. Sitten se tapahtui: sairastuin vakavaan masennukseen ja raha-asiat lähtivät käsistä. Olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt nousemaan sängystä. Ja silloin kun oli parempi päivä, rahat katosivat kuin se kuuluisa pieru saharaan. Laskuja kasaantui ja minua alkoi ahdistaa enemmän ja enemmän.

Muistan vain tiettyjä asioita noista vuosista, meni niin huonosti. Kaikki oli mustaa. En ollut koskaan ottanut pikavippejä ja siihen en ole sortunut vieläkään. Mutta psyykkinen olo oli niin järkyttävä, etten pystynyt huolehtimaan raha-asioista enkä mistään muustakaan.

Lopulta ulosotto oli noin 5 000 euroa. Elin tuolloin työttömyyskorvauksella. Raha ei riittänyt mihinkään. Lopulta tilanne johti siihen, että sain häädön kämpästäni syksyllä 2009. Silloin havahduin, että jostain on saatava kämppä tai joudun kadulle. Onnistuin saamaan kaupungin vuokra-asunnon ja sen saatuani kaikki romahti. Jouduin osastohoitoon kuukaudeksi. Olin ollut todella lähellä tehdä itsemurhan. En jaksanut mitään ja ulosottotilanne ahdisti vielä kauheasti.

Nyt tuosta on jo vuosia. Ikävä kyllä en ole parantunut. Olen nyt väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä vakavan masennuksen ja fyysisten sairauksien takia. Ulosotto ei ole koskaan vienyt minulta mitään. En omista mitään arvokasta. Minulla on käynyt hyvä tuuri, että ulosottomieheni on hyvä tyyppi ja hänen kanssaan voi sopia kaikesta. Minut on merkitty tulottomaksi, joten mitään ei viedä, kun on vain tukia, mutta ikävää on se että korko kuitenkin juoksee. Mietin välillä, että kannattaako enää edes mennä töihin – sitten kun joskus paranen – kun ulosotto vie puolet palkasta. Saisin saman summan kun nyt vaikka tekisin töitä.

Olen onnistunut maksamaan pois noin 2 000 euroa ja kaikki sen takia, että veronpalautukset menevät suoraan ulosottoon. Toivon, että jonain päivänä tämä kaikki on ohi ja olisin töissä paikassa, jossa tienaa niin, että pystyn elämään normaalia elämää ja ostamaan esimerkiksi asunnon.

Tällä hetkellä taloustilanteeni on ok. Eläke on kohtuuhyvä, mutta sitä ennen olin vuosia työttömyyskorvauksella ja vuoden sairaspäivärahalla, ja tilanne oli niin stressaava ja ahdistava, että masennus koko ajan syveni.

Tiedän että ulosottoon joutuminen on oma vikani, ja toisaalta taas ei. Olisi kiva, jos ei joutuisi kärsimään 15 vuotta tai loppuelämää tällaisesta tilanteesta. On epäreilua, että ihminen joka on sairas tai sairastuu, joutuu vuosikausia kärsimään ulosotosta. Kaikki vain sen takia, että on sairas. Ihminen kun ei pysty vaikuttamaan siihen, niin asia tuntuu kohtuuttomalta. – varsinkin niiden kohdalla, joilla on kymmeniä tuhansia velkaa. Ihan kuin se olisi heidän syynsä, että nyt elämä meni näin.

Loppuelämä saattaa olla pilalla, kun ei millään kykene maksamaan noita hirmusummia. Paskinta tässä on se, että en voi tilata mitään osamaksulla – jos pesukone hajoaa ja taloyhtiössä ei sellaista ole, niin harva köyhä pystyy maksamaan kerralla pesukonetta. Lisäksi se, etten saa kotivakuutusta tai kännykkää ja nettiliittymää, on myös todella tuskaista. Ihan kuin olisin joku toisen luokan kansalainen, joka ei ansaitse näitä normaaleja asioita niin kuin muut. Kyllähän nuo tietenkin saa, mutta joutuu maksamaan satoja euroja ja harvalla niitä satoja euroja on. Itse elän ilman kotivakuutusta, mutta onneksi netin ja kännykän saa pre-paidillä. Muuten olisin ilman noita. Ja kuten moni tietää, sossusta on turha pyytää mitään apua. Sitä kun ei saa.

Lue myös:

    Uusimmat