Studio55.fi kysyi lukijoiltaan unettomuudesta. Nimimerkki Le-La kertoi kertoi yli 30 vuotta jatkuneen unettomuuden syistä ja seurauksista.
Unettomuuteni alkoi vaivihkaa. Perheeseemme syntyi kolme lasta ja heidän nukkumisongelmiensa takia oma nukkumiseni häiriintyi pahasti. Kun lapset vihdoin yli 10 vuoden jälkeen oppivat nukkumaan omissa sängyissään, niin oma nukkumiseni ei enää palautunutkaan vaan unettomuus jäi ikään kuin päälle. Työelämän ja suuren perheen paineessa en oppinut nukkumaan ja tilani vain paheni.
En ymmärtänyt unettomuuden rasittavuutta ja jatkoin elämää nilkuttaen eteenpäin. Noin 15 vuoden rasitusten jälkeen en eräänä päivänä enää jaksanut ja kaaduin kaupan lattialle. Ihmiset tilasivat ambulanssin ja minut vietiin Meilahteen. Olin siellä myöhään iltaan, jonka jälkeen minut lähetettiin kotiin. En jaksanut mennä seuraavana päivänä töihin. Ilmoittauduin sairaaksi. Muutaman päivän perästä pääsin työpaikkalääkärille. Siitä alkoi sitten mietintä, että mikä minua vaivaa, kun en jaksa tehdä työtä ja voin erittäin huonosti. Silloin vuonna 1988 ei tunnettu vielä hyvin sanaa burn out, joksi tilani määriteltiin.
Jouduin jäämään ensin vuodeksi lomalle ja sen jälkeen lomalla meni vielä toinen vuosi, sillä en kyennyt töihin. Työsuhteeni päättyi. Kovan taistelutahtoni perusteella pääsin vihdoin työelämään, mutta äärettömän kovaa taistelua oli elämäni yli 10 vuoden ajan väsymyksen ja unettomuuden kanssa. Välillä kaiken vapaa ajan vietin sängyssä.
Kaiken kaikkiaan tästä sairaudesta en ole tähän päivään mennessä parantunut kokonaan. Unettomuus on edelleen suuri ongelma ja tunnen itsessäni oireiden moninaisuuden ja myös niiden pahenemisen.
Ikävintä asiassani on ollut se, etten saanut ajoissa oikeaa tietoa ja lääkäriä, joka olisi osannut ennustaa mitä seuraa, jos vain yritän, vaikka ei nuku. Nyt osaisin itse neuvoa muita.
