Aitajuoksija Ludmila Engquist, 59, teki kilpauransa päätteeksi katoamistempun. Nyt 19 vuotta myöhemmin hän rikkoo hiljaisuuden SVT:n dokumentissa.
Ludmila Engquist kilpaili Venäjän maajoukkueessa ja saavutti vuonna 1991 maailmanmestaruuden. Vaihdettuaan kansallisuutta tuli hänestä yhdessä yössä Ruotsin kansallissankari voitettuaan kesäolympialaiset vuonna 1996, ensimmäisenä ruotsalaisena naisyleisurheilijana.
Vuonna 1999 Engquist sai painajaismaisen uutisen, rintasyöpä oli löytynyt.
Hän palasi lajin pariin ja voitti MM-pronssia, mutta joutui jättämään itkuiset jäähyväiset loukkaantuneen akillesjänteen vuoksi. Syöpä ei kuitenkaan koskaan hävinnyt. Yleisurheilu-uransa jälkeen hän kokeili kelkkailua huipputasolla. Mutta kaikki loppui, kun hän jäi kiinni dopingista.
Elämä dopingskandaalin jälkeen
Jäätyään kiinni Enquist pakeni Espanjaan ja yritti myöhemmin itsemurhaa.
– Halusin vain kuolla, se oli ainoa ajatus.
Ruotsin kansa tuomitsi hänet ankarasti. Vuonna 2005 aituri esiintyi viimeisen kerran julkisuudessa SVT:n haastattelussa, jossa hän kertoi voivansa niin huonosti, että yritti jopa tappaa itsensä.
Sen jälkeen hän päätti kadota.
Nyt Engquist kertoo, että hänen syöpänsä todettiin hiihtomatkalla. Hän oli aiemmin kärsinyt selkäkivuista, ja rinteessä kaaduttuaan hän loukkasi nikaman ja joutui sairaalaan.
Magneettikuvissa todettiin luusarkoma
– Syöpä oli jo syönyt puolet nikamista. "Se oli kuin musta aukko", Engquist kertoo SVT:n dokumentissa "Ludmila".
Sitten tuli uutinen, syöpä oli levinnyt keuhkoihin.
– Valitettavasti sinulla on vain noin kolme vuotta elinaikaa, lääkärit kertoivat.
Puolitoista vuotta kestäneen kemoterapian ansiosta hänen keuhkonsa ovat terveet. Engquist elää kuitenkin yhä 16 vuotta löydöksen jälkeen nikamissa olevan syövän kanssa,
Kirje: "Unohtakaa minut"
Vuonna 2018 hänestä kuultiin enimmäistä kertaa monien vuosien jälkeen, kun hän kirjoitti pitkän kirjeen Ruotsin iltapäivälehti Expressenille.
– Olisin niin kiitollinen, jos voisitte unohtaa minut. En ole enkä ole koskaan ollut kukaan erityinen. Olen monia vuosia kärsinyt vakavasta masennuksesta, ja kamppailen edelleen syöpäni kanssa. Elämä ei ole joka päivä helppoa, Engquist kirjoitti.
2000-luvun kiinnijääminen pyörii yhä mielessä
Engquist kertoo yrittävänsä olla murehtimatta urheilu-uraansa, koska muistot nostavat pintaan lähinnä syyllisyyttä. Siitä hän ei ole puhunut kenellekään.
Hän kirjoitti, ettei uskonut koskaan saavansa steroidien käyttöään anteeksi.
– Ilmeisesti olen ruotsalaisille vain venäläinen, joka jäi kiinni dopingista. Se sattuu paljon, koska pidän ruotsia rakkaana kotimaanani.
Eron tuoma vapaus
Hän kertoo, että ex-miehellä Johan Engquistillä oli tapana kontrolloida kaikkea. Mies toimi Engquistin valmentajana eikä naisella saanut olla omaa puhelinta.
– Tunnen oloni vapaammaksi kuin koskaan, olen vapaa kertomaan tarinani. Kukan ei määrää minua, eikä minun tarvitse miettiä muita. Seison kaiken sanomani takana.
SVT:n dokumentti julkaistaan huhtikuun 28. päivänä.