Löytyisikö F1-sarjan ikuisuusongelmaan viimein ratkaisu? – ”Harva huomaa eroa paljaalla silmällä”

Red Bullin kakkostiimi Toro Rossoa johtava Tost ehdotti aiemmin tällä viikolla Autosportin haastattelussa, että F1-johtoportaan olisi runnottava läpi sääntömuutos, joka leikkaa downforcen määrää ”vähintään 40–50 prosentilla”.

F1 tekee jo ensi kaudelle muutoksia muun muassa yksinkertaisempien etusiipien, ilmanohjainten vähentämisen ja avattavan takasiiven suurentamisen avulla.

LUE MYÖS: Raju kannanotto: F1-tallipomo tekisi ison muutoksen lajin parantamiseksi

Ongelmana on ollut se, että downforcen ja pehmeiden rengasseosten avulla pito mutkissa on ollut niin valtava, ettei suorille ole saatu ohituspaikkoja. Oikarisen mukaan aerodynamiikkaan puuttuminen auttaisi jo mutkiin tultaessa.

– Silloin jarrutusmatkat pidentyisivät ja olisi helpompi tulla rinnalle ja yrittää ohitusta jarrutuksessa, Oikarinen selventää.

Alla olevalla videolla F1-sarjan muuttuvista säännöistä vuodelle 2019.

Likaisen ilman kupla suurin ongelma

Kaikki ei kuitenkaan ole kiinni etusiipien ilmanohjaimista. Nykyautot muodostavat muotoilunsa ansiosta taakseen valtavan ”ilmakuplan”, joka puolestaan sotkee alle paria sekuntia lähemmäs tunkevan kilpailijan oman aerodynamiikan perusteellisesti.

Tähän niin sanottuun likaisen ilman virtaukseen tulisi Oikarisen mielestä ennen kaikkea puuttua. Virtauksesta yli puolet syntyy pohjan ja auton takaa ilmaa ylös puskevan diffuusorin yhteisvaikutuksesta.

– Se ei ole ihan niin yksinkertaista, että rajoitetaan vain siipien kokoa, vaan pitää kiinnittää huomiota siihen, mihin ollaan jo tänä vuonna sääntömuutoksissa kiinnitetty, etteivät autot työnnä enää niin paljon ilmamassaa sivuille, vaan se likaisen ilman kupla pienenee, Oikarinen sanoo.

Sopivalla säällä nämä valtavat ilmapyörteet näkyvät myös tv-kuvissa.

Ennätykset jäävät historiaan, mutta katselukokemus paranee?

Kaudella 2017 voimaan tulleet sääntömuutokset siirsivät F1-autoja jälleen enemmän downforcen suuntaan. Autot, renkaat sekä etu-ja takasiivet levenivät huomattavasti, mikä teki kyseisistä autoista kierrosajoiltaan kaikkien aikojen nopeimpia.

Kun rataennätykset murskattiin käytännössä jokaisella radalla, uusien ihmetekojen tehtailu loppuu todennäköisesti pitkäksi aikaa. Tätä ennen monet ennätykset olivat vuosilta 2004–05, jolloin autot olivat viimeksi kierrosajoiltaan yhtä nopeita.

Monet tilastoista nauttivat tulevat pettymään, mutta käytännössä tämä ei vaikuta mitenkään kisakokemuksiin paikan päälle saapuvalle yleisölle, saati tv-katsojille.

– Olen kuitenkin sitä mieltä, että harva erottaa paljaalla silmällä auton vauhtia niin selkeästi, jos auto on esimerkiksi sekunnin tai kaksi ratakierroksella hitaampi, Oikarinen huomauttaa.

– Ainakaan minulle henkilökohtaisesti kierrosaika ei ole niin tärkeä kuin se, että saisimme hyvää kilvanajoa aikaiseksi, hän lisää.