Kiusaajan tai oman äidin vähättelevät kommentit saattavat kaikua mielessä vuosikausia. Miten ilkeiden sanojen aiheuttamasta mielipahasta pääsisi eroon?
Kivet ja puut voivat rikkoa luut, mutta sanoilla ei minua loukata. Paitsi sillä yhdellä kommentilla – sillä, jonka muistan edelleen, vaikka aikaa on kulunut jo 15 vuotta.
Varhainen eloonjäämismekanismi aivoissamme osaltaan varmistaa, että muistamme mahdolliset vaaranpaikat ja meitä satuttavat asiat, kertoo Heli Heiskanen, psykologi ja kouluttaja.
Nykymaailmassa mieleen jää kuitenkin eloonjäännin kannalta oleellisten asioiden lisäksi esimerkiksi kiusaajan, vanhemman tai oman puolison pahoja puheita.
Miten niistä pääsisi eroon?
– Kaikkien vaikeiden kokemusten käsittelyssä on se lähtökohta, että tiedostaa, että itsellä on joku hankaluus ja vaikeus. Sitten lähtee tutkimaan sitä mahdollisimman myötätuntoisesti, hyväksyvästi ja avoimesti, neuvoo Heiskanen.
– Jos joku arvostelee, heittää ilkeitä kommentteja, se, että vaan arvostelee takaisin sitä ilkeiden sanojen sanojaa, ei välttämättä auta. Toki on inhimillistä, että niin haluaa tehdä. Tärkeintä olisi purkaa itsen sisältä haavoittunut tunne, joka siitä aiheutuu ja myös arvioida mahdollisimman objektiivisesti sitä, mikä toisen kommentissa oli totta ja mikä ei. Voi olla, että siinä oli jotakin totta mukana, ja siksi se tuntuu niin haavoittavalta. Kun huomaa, mikä on totta, voi hyväksyä sen itsessään, Heiskanen sanoo.
