Kivet ja puut voivat rikkoa luut, mutta sanoilla ei minua loukata. Paitsi sillä yhdellä kommentilla – sillä, jonka muistan edelleen, vaikka aikaa on kulunut jo 15 vuotta.

Varhainen eloonjäämismekanismi aivoissamme osaltaan varmistaa, että muistamme mahdolliset vaaranpaikat ja meitä satuttavat asiat, kertoo Heli Heiskanen, psykologi ja kouluttaja.

Nykymaailmassa mieleen jää kuitenkin eloonjäännin kannalta oleellisten asioiden lisäksi esimerkiksi kiusaajan, vanhemman tai oman puolison pahoja puheita. 

Miten niistä pääsisi eroon?

– Kaikkien vaikeiden kokemusten käsittelyssä on se lähtökohta, että tiedostaa, että itsellä on joku hankaluus ja vaikeus. Sitten lähtee tutkimaan sitä mahdollisimman myötätuntoisesti, hyväksyvästi ja avoimesti, neuvoo Heiskanen.

– Jos joku arvostelee, heittää ilkeitä kommentteja, se, että vaan arvostelee takaisin sitä ilkeiden sanojen sanojaa, ei välttämättä auta. Toki on inhimillistä, että niin haluaa tehdä. Tärkeintä olisi purkaa itsen sisältä haavoittunut tunne, joka siitä aiheutuu ja myös arvioida mahdollisimman objektiivisesti sitä, mikä toisen kommentissa oli totta ja mikä ei. Voi olla, että siinä oli jotakin totta mukana, ja siksi se tuntuu niin haavoittavalta. Kun huomaa, mikä on totta, voi hyväksyä sen itsessään, Heiskanen sanoo.

Kaikissa meissä on puutteita. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse uskoa.

– Kieltäydy uskomasta sellaista arvostelua, joka ei pidä paikkaansa. Yleensä se, mitä sanomme ihmiselle, kertoo usein enemmän meistä itsestämme kuin sanojen kohteista. Se on hyvä muistaa.

Jos negatiiviset kokemukset ovat voimakkaita, voi olla tarpeen saada tukea luotettavalta henkilöltä. Ystävä tai perheenjäsen voi riittää; pahimpien traumojen käsittelyssä tukea saa terapiasta.

Huuda ja juokse

Jos negatiivisten kommenttien aiheuttamaa mielipahaa haluaa purkaa kotioloissa, keinoja on monia. Eräs niistä on kirjoittaminen.

– Jos tietty kokemus on jäänyt kaivelemaan kymmenienkin vuosien takaa, kirjoita kirjeen muodossa sille kokemukselle tai ihmiselle, joka siihen liittyy. Kirjoita kaikki, mitä siitä asiasta tulee mieleen. Käy läpi kaikki: mitä on tapahtunut, mitä ajattelet, miltä tuntuu ja mitä olisit toivonut, Heiskanen neuvoo.

– On hienoa, jos pystyy samalla purkamaan tunteita itkemällä, huutamalla tai käy vaikka juoksemassa ulkona; jollakin tavalla on hyvä saada tunteet kehosta ulos. Tärkeää on, ettei lähetä kirjoittamaansa kirjettä kenellekään. Se on vain itselle.

Kokemus laimenee

Sanattomiakin keinoja löytyy: tunteensa voi piirtää, värittää tai maalata, tai niitä voi puhua ulos, itsekseen tai toiselle ihmiselle. Heiskanen suosittelee myös luovaa, fyysistä toimintaa, kuten tanssia.

– Musiikki ja tanssi purkavat kehon tasolla tunteita.

Vaikean asian käsittely kulkee usein tiettyä reittiä. Ensin tulee tiedostaminen, jonka lisäksi tarvitaan hyväksymistä sekä purkamista kehosta ja mielestä ulos.

– Lopulta kokemus laimenee pikku hiljaa. Kun asia on käsitelty, voi muistaa, että tällaista on tapahtunut ja joskus on tuntunut tosi pahalta, muttei se enää tunnu kuin haileana muistona.

Lisätietoa: Heliheiskanen.fi