Lotta Harala soitti ennätyksen tehtyään Suomeen ja muutti suunnitelmaa – aiturilla on herkullista kerrottavaa

Jo hallikaudella 60 metrin aidoissa ennätysvauhtiaan pinkonut Harala kellotti Sveitsin La Chaux-de-Fonds'ssa 100 metrin aitojen uudeksi ennätysajakseen 12,85. Aiempi tältä suvelta ollut henkilökohtainen rekordi parani 0,14 sekuntia.

– Minulla on ollut jo pidempään sellainen olo, että tuloillaan on jotain parempaa. Kun se konkretisoituu, se tuo vapautuneisuutta. "Vitsit, jes, nyt se tuli, mihin tiesin pystyväni." Se luo itseluottamustakin tulevaan, Harala perkaa.

Hän ei kuitenkaan kokenut kyseistä alkueräjuoksua itseltään aivan nappivedoksi, vaan sanoo herkullisesti tietävänsä kykenevänsä vielä parempaan. Tyytyväisyyden rinnalla jyllää "sopivasti nälkäinen olo tuleviin kisoihin".

– Telineistä lähtö ja alkukiihdytys, erityinen vahvuusalueeni ei ollut ihan parasta minua. Eka aitaväli oli vähän hitaampi kuin hyvänä päivänäni treeneissä ja kisoissa, juoksunsa aina tarkkaan analysoiva Harala ruotii.

Tampereen Pyrinnön urheilija avaa juosseensa aitavälit muuten ajoin, jollaisiin hän on aiemminkin yltänyt.

– Aiemmissa tämän kauden kisoissa ei ole vain tullut muilla osa-alueilla ehjää juoksua. Esimerkiksi Jyväskylässä tuli iso kolaus vikaan aitaan, mikä vei vauhteja. Sveitsin kisassa ei tapahtunut mitään sellaista, mitä en olisi koskaan ennen tehnyt, mutta nyt usea osa-alue siinä samassa juoksussa onnistui hyvin. Siitä tuli se lopputulos.

"Olin itse asiassa tyytyväisempi finaalijuoksuun"

Harala kilpaili ensimmäistä kertaa urallaan korkeammalla pienemmässä ilmanvastuksessa, ja pohtii sen vaikuttaneen osaltaan myönteisesti. Suomalainen juoksi alkuerässään kolmanneksi, jossa hänen edelleen sijoittuneet Etelä-Afrikan Marione Fourie (12,55) ja Alankomaiden Maayke Tjin-A-Lim (12,66) tikkasivat myös omat ennätyksensä.

Korkealla oloa suuremman vaikutuksen Harala näkee kuitenkin tuulioloilla.

– Sitä ei aina tajuakaan, kuinka paljon ne vaikuttavat. Ei pelkästään se, mikä tuulilukema mittariin tulee, vaan miltä tuuli tuntuu eri vaiheissa juoksua.

– Alkuerissä meillä oli metrin myötäinen. Finaalissa oli mittarin mukaan -0,1. Meistä kaikista juoksijoista se tuntui aika kovalta.  

LUE MYÖS: Kuva: Tunnistatko Suomen unohdetun keihässuuruuden? MM-kisoissa uran kovin pala – "Sitä korosti, että Tiina voitti"

Harala sijoittui finaalissakin kolmanneksi, aikanaan 13,01.

– Olin itse asiassa juoksuna tyytyväisempi finaalijuoksuun, siinä se alku toimi paremmin.

"Kun on tänne asti tultu"

Harala ei aikonut alun perin finaalia edes juosta, vaan halusi säästää säärtään, jonka leikkaushoitoa vaatinut vamma vesitti häneltä kaksi edellistä kilpailukautta. Hänen on edelleen erityishuomioitava sääri rasituksen osalta.

– Puntaroin ekan juoksun jälkeen, että okei, nyt tuli hyvä tulos. Vire oli selkeästi hyvä, eikä se, että on sellainen vire ja kykenevä juoksemaan, ole aina itsestäänselvyys. Mietin, että haluaisin hyödyntää sen, kun on tänne asti tultu.

LUE MYÖS: Suomen keihäslegenda elää sydämentahdistimen kanssa – "Säikähtää, että mitä nyt"

Harala pähkäili myös, että La Chaux-de-Fonds'n pyörivissä tuulissa voisi napsahtaa unelmamyötäinenkin, ja mahdollisuuden väliin jättäminen voisi myöhemmin harmittaa. Hän otti puhelinyhteyden Suomeen.

– Keskustelimme lääkärin kanssa, että ei se suurta muutosta tee, jos ei mene täysin kivun läpi runttaamiseksi. Sitä se ei ollut, mutta jos minulla olisi ollut isoja kipuja jalassa, olisin jättänyt juoksematta.

Finaalissa oli avautuakin hyvä sauma, kun ensin mittari näytti 1,2 sekuntimetrin myötätuulta. Kisa päästiin kuitenkin viemään maaliin vasta kakkoslähdöllä, johon tuuli pyörähti.

Sääri asettaa reunaehtoja

Suomeen palattuaan Harala kävi fysioterapeuttinsa pakeilla, jota hän tapaa säärensä tiimoilta kahden viikon välein. Sääressä on ollut kipuja, mutta ei Haralan sanoin mitään ylitsepääsemätöntä tai suurempaa kuin kauden aiempienkaan kisojen jälkeen. Kipu on ollut siedettävää.

– Kipua olen sietänyt jo sen verran pitkään, että siihen väsähtää henkisesti, Harala myöntää.

Vaikeampien vuosien jälkeen suhteellisen ehjänä urheilemaan pystynyt ja alituiseen kehittymistä hamuava Harala myös myöntää, että välillä säären kanssa taiteileminen turhauttaa häntä.  

LUE MYÖS: MM-sankari Tiina Lillak palasi hetkeksi julkisuuteen – paljasti hälyttävän tiedon: "Ei kukaan"

Tähän vuoteen ilman ulkopuolista aitavalmentajaa suunnannut Harala on lähtenyt siitä, ettei hän voi tehdä kilpailujen välillä kuin maksimissaan yhden juoksuharjoituksen. Hän tekee aiempaa enemmän huoltavia toimenpiteitä, eikä voi esimerkiksi hölkätä verryttelyjä tai tehdä boksihyppyjä punttiharjoitusten yhteydessä.  

– Kunnon ylläpitäminen tai kehittäminen on huomattavasti haastavampaa kisakaudella, kun ei pysty kisojen rinnalla tekemään treenejä niin kuin olisi ideaalia tehdä.

– Olen kuitenkin tottunut elämään tämän kanssa jo melkein kolme vuotta. Koen löytäneeni keinot, joilla pystymme harjoittamaan samoja ominaisuuksia säärtä iskuttamatta.

"Harvinaista"

Seuraavaksi Harala on kilpailemassa lauantaina Oulun GP-kisoissa ja on ennätysparannuksensa jälkeen innoissaan.

– En koe, että tulisi ollenkaan paineita. Päinvastoin, on tosiaan tosi vapautunut fiilis. On tosi hyvä jatkaa kautta, Budapestin elokuisiin MM-kisoihinkin mielivä suomalainen sanoo.

Kausi on jo tarjoillut Haralan sinivalkoisten kilpasiskojenkin osalta aitanannaa. Hallikauden Euroopan mestari Reetta Hurske on painanut 100 metrin aitojen Suomen ennätykseksi 12,70, ja Annimari Korte on kellottanut kauden parhaallaan 12,83.  

– Onhan se harvinaista, että meillä on tällä hetkellä hallitseva halli- Euroopan mestari ja muutkin korkealla kansainvälisessä rankingissa. Se sytyttää, Harala kuvailee.

Oulun aitakisaan ovat tulossa muun muassa Korte ja tällä kaudella 13,04 kirjauttanut Nooralotta Neziri.

– Olen tosi hyvillä fiiliksillä siitä, että joka kerta kun Suomen kärkiaiturit kohtaavat toisensa, on odotettavissa tosi kovatasoinen kisa, Harala hehkuttaa.