Kuva: Tunnistatko Suomen unohdetun keihässuuruuden? MM-kisoissa uran kovin pala – "Sitä korosti, että Tiina voitti"

Kuudenneksi MM-kisoissa, neljänneksi olympialaisissa. Ei huonosti, voisi suomalaisvaatimattomasti todeta. Kummatkin kuitenkin harmittivat aikanaan keihäänheittäjä Tuula Laaksaloa, ja Helsingin MM-karkeloiden kuutossija oli hänelle peräti urheilu-uran suurin pettymys.

Tuula Laaksalo, 70, on unohdettuja suomalaisia keihäslegendoja. Naista ei olla vuosiin julkisuudessa juuri nähty, ja monille nuoremmille tallaajille hän on tuntematon suuruus.

Laaksalo kiskoi kuitenkin aikanaan kolme keihäänheiton Suomen mestaruutta ja heitti parhaimmillaan kepin komeasti 67,40 metriin. Kukkeina 1980-luvun vuosinaan Laaksalo kilpaili myös usein arvokisoissa ja oli suosikkien joukossa yleisurheilun historian ensimmäisissä MM-kilpailuissa 1983 Helsingissä.

Kolme viikkoa ennen Helsingin kisojen keihäsfinaalia Pihtiputaalla oli lävähtänyt Laaksalon uran paras, 67,40, ja odotukset hipoivat pilvimassaa. MM-karkeloista tuli lopulta kuutostila tuloksella 62,44.

– Sillä hetkellä olin kunnossa, mutta tyrin. Kyllä se oli minun urheilu-urani suurin pettymys. Sitä korosti se, että Tiina (Lillak) voitti, Laaksalo sanoo 40 vuotta myöhemmin.

Tiina Lillakilta painavaa puhetta keihäänheitosta: "Valmentajakartalla saa tapahtua asioita" 2:09
40 vuotta yleisurheilun ensimmäisistä MM-kilpailuista -tilaisuudessa oli paikalla myös kyseisten kisojen maailmanmestari, keihäslegenda Tiina Lillak. Hän latasi painavaa puhetta MTV Urheilulle: "Valmentajakaartissa pitää tapahtua asioita."

Laaksalo toteaa samaan hengenvetoon vuosien tehneen tehtävänsä ja että nykyisin kisoista on hyviä muistoja.

– Näin jälkeenpäin ajatellen kuudes sija ei ole hassumpi.

Olympianelonen

Eikä "kauhean huono" ollut myöskään seuraavan vuoden nelossija Los Angelesin olympialaisissa.

– Totta kai se sillä hetkellä harmitti. Toisaalta se oli minun urheilu-urani paras kisa. Heitin 66,40 – sillä tasolla, missä kunnossa silloin olin.

Siihen pystyi olemaan alkuharmin jälkeen tyytyväinen.

"Toiset kun hyytyivät, minä vasta aloitin"

Arvokisamitali jäi saavuttamatta, mutta Laaksalon ura oli ansiokas ja siitä jäi myös paljon hänen myöhempään elämäänsä ammennettavaa.

– Oppi ottamaan pettymyksiä vastaan. Urheilu vain on sellaista, että pitää osata voittaa ja pitää osata häviä. Kyllä siitä oppia on jäänyt – elämän varrella kohtaa vastoinkäymisiä, joiden jälkeen on saatava hoidettua itsensä uudelleen radalle. 

Kirjakauppa-alalla myöhemmin uraa luonut ja 1990-luvun taitteessa Urheiluliiton hallituksessa toiminut Laaksalo painottaa, etteivät työmaailman pettymykset ole urheilukarriäärin jälkeen tuntuneet niin pahoilta.

– Työurallakin tulee kaikenlaista vastaan. Olen joskus sanonutkin sitä, että toiset kun hyytyivät, minä vasta aloitin. Yksi ehdottomasti parhaista asioista, joita olen urheilu-urallani oppinut, on sieto- ja kestävyyskyky vastoinkäymisiin.

"Voin kertoa, miten hallitaan pettymystä"

Eläkkeellä Laaksalo on ollut nyt seitsemän vuotta. Kunnostaan hän pyrkii pitämään huolta kävelemällä – "juosta ei enää oikein parane" – ja ajoittain pyöräilemällä.

Keihäänheittoa Laaksalo seuraa edelleen. Kilpailuja tulee katseltua televisiosta ja suunnitteilla on mennä paikan päälle Lahteen. Paikkakunnalla järjestetään heinäkuun lopussa Kalevan kisat.

Lahdessa jokunen kilpailija voisi kenties nykäistä Laaksaloakin hihasta. Nykyheittäjät eivät ole häneltä keihäsnäkemyksiä kyselleet.

– Minun urheilu-urani oli sen kaltainen, että varmaan Tiinalta kysytään enemmän ja kannattaakin kysyä. Myös Rantasen Heliltä, menestyneiltä urheilijoilta tietysti. Minä voin kuitenkin kertoa siitä, miten hallitaan pettymystä, Laaksalo sanoo vaatimattomasti ja alkaa nauraa.

"Sitten lähdetään kohti maailman huippua"

Laaksalon haastatteluhetken molemmin puolin 20-vuotias Anni-Linnea Alanen on läväyttänyt piristäviä suorituksia pöytään. Hän heitti sunnuntaina nykyisen keihäsmallin uuden alle 23-vuotiaiden Suomen ennätyksen 62,45 Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla. Alasen vain viikko sitä ennen heittämä rekordi parani 2,76 metriä.

– Kuudenkympin ylitys on sellainen porras, että sitten vasta harjoittelu oikein alkaa, Laaksalo näkee.

– Sen portaan kun ylittää, kyllä sitten lähdetään kohti maailman huippua. 

Laaksalon mukaan 60 metrin rajapyykki on henkisesti merkittävä, joka tuo itsevarmuutta ja rentoutta ja kohentaa itsetuntoa.

– Aikanaan Tiinalla se oli 70 metriä. Kun rajapyykin kerran rikkoo, on mahdollisuus rikkoa se uudelleenkin.

Lue myös:

    Uusimmat