Maaliskuun puolestavälistä asti Suomessa vallinneet poikkeusolot ovat edellyttäneet poikkeuksellisia päätöksiä. Hallitus on antanut historiallisen suuria lisätalousarvioesityksiä, joilla on turvattu niin valtionyhtiöiden kuin yksityisten yritysten toimintaedellytykset.
Miljardeja on saatu liikkeelle yritystukiin, työmarkkinalainsäädäntöä on muutettu pikavauhtia ja ensimmäistä kertaa rauhan oloissa määräyksillä on laitettu kiinni kaikki Suomen peruskoulut ja ravintolat.
En ole juurikaan rikkonut hallituksen neuvotteluja ja päätöksenteon valmistelua ympäröivää hiljaisuutta, mutta haluan nyt tehdä niin osoittaakseni ison muutostarpeen. Vaikka asian ei sinänsä olisi pitänyt tulla minulle yllätyksenä, on silti ollut pienimuotoinen järkytys ja silmiä avaava havainto, miten kankea meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on.
Ihmisten toimeentulon turvaaminen näyttää olevan kirkkaasti kaikkein vähiten joustava ja huonoimmin muuttuviin tilanteisiin sopeutuva osa julkista hallintoa. Vasemmistoliitto on joutunut hallituksessa tekemään hartiavoimin töitä tarvittavien etuusmuutoksien läpiviemiseksi, ja tulemme tällä linjalla jatkamaan.
Kun kouluja suljettiin koronakriisin alussa, moni vanhempi kysyi aiheellisesti, miten heidän olisi ollut tarkoitus valvoa pienten lasten koulunkäyntiä kotoa käsin, jos työpaikka tai työnantaja ei tarjoa mahdollisuutta jäädä etätöihin.
Tämä on iso tasa-arvokysymys perheille, koska erityisesti pienet lapset, esimerkiksi 1-3-luokkalaiset, eivät voi olla yksin kotona ja kaikki eivät työskentele sellaisilla aloilla, joilla etätyömahdollisuudet ovat itsestäänselviä tai ylipäätään mahdollisia.
Toisin sanoen hallituksen piti löytää uusi keino pienten lasten vanhempien toimeentulon turvaamiseksi. Tehtävän vaikeutta voisi verrata siihen, että kun edellisellä vaalikaudella päätettiin 2000 henkeä koskevasta perustulokokeilusta, tarvitsi Kela yhteensä 12 kuukautta ja 20 miljoonaa euroa kokeilun valmistelemiseksi.