Li Andersson nettikolumnissaan: Perustulo ja karenssien poisto olisi todellinen aktiivimalli

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen pitää olla seuraavien eduskuntavaalien keskeinen teema. Itse kannatan mallia, jossa sosiaaliturvan vastikkeellisuutta vähennetään.

Kukaan tuskin on sitä mieltä, että suomalaisen työttömyysturvan suurin ongelma on liian vähäinen byrokratia. Aktiivimallin huonoin puoli on se, että malli vielä entisestään pahentaa jo nyt liiallista byrokratiaa. Malli ei nimestään huolimatta palkitse aktiivisuudesta, ainoastaan onnistumisesta.

Paitsi, että se on vanhanaikainen ja byrokraattinen, se ei myöskään huomioi työn ja työn tekemisen tapojen muutosta, työttömien työnhakijoiden moninaisuutta eikä palveluiden puutteellista tarjontaa.

Suomalainen työttömyysturva on jo vastikkeellista. Työttömiltä työnhakijoilta edellytetään työllistymissuunnitelman noudattamista, aktiivista työnhakua sekä työn vastaanottamista. Pätkätöitä saa tehdä, mutta jos niitä tekee liikaa, menettää pahimmassa tapauksessa koko työttömyysturvansa.

Jos tienaa palkkatuloja yli 300 euroa kuussa, on mahdollisuus soviteltuun päivärahaan, mutta tarvittavista palkkatodistuksista ja päivärahan maksatuksen katkeamisesta johtuen sekin voi riskeerata toimeentulon. Keikkatöiden tekeminen yrittäjänä tai freelancerina sisältää riskin työttömyysetuuden menettämisestä kokonaan, jos TE-toimisto tulkitsee yritystoiminnan päätoimiseksi.

Entä jos rikkoo sääntöjä? Silloin menettää oikeutensa työttömyysturvaan. Tämä karenssi kestää 15 päivästä jopa 90 päivään.

Jos esimerkiksi kieltäytyy TE-toimiston tarjoamasta työstä tai palvelusta ilman pätevää syytä, katkeaa työttömyysturvan maksatus kahdeksi kuukaudeksi. Työttömyysturvan monimutkainen säännöstö johtaa tilanteisiin, jossa työnhakijat pienten teknistenkin erheiden tai myöhästymisen takia saavat karensseja.

Perustellusti monet kokevat järjestelmän mielivaltaiseksi ja epäreiluksi.

Yleisradion tekemässä koosteessa on esimerkiksi tapaus, jossa irtisanoutuminen työstä loppuunpalamisen vuoksi oli johtanut kolmen kuukauden karenssiin. Myös työntekijä, jonka työsuhde purettiin koeajalla, oli saanut kolmen kuukauden karenssin, koska TE-toimisto tulkitsi irtisanomisen itseaiheutetuksi siitä huolimatta, että työnantaja oli todistanut toisin.

Karenssit ovat Suomessa ankarampia kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Työstä eroamisesta saa Suomessa kolmen kuukauden karenssin, Ruotsissa yhdeksän ja Tanskassa kolme viikkoa.

Suomessa työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, kuten kurssista tai työkokeilusta kieltäytymisestä, saa 60 päivän karenssin, Ruotsissa viisi ja Tanskassa kolme viikkoa.

Suurin “kannustinongelma” työttömyysturvassa on tällä hetkellä sen byrokraattisuus, monimutkaisuus ja syrjäyttävät sanktiot. Tulottomien kotitalouksien määrä on Suomessa yli kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana.

Kelan alustavan havainnon mukaan puolessa tulottomista kotitalouksista toimeentulotuen hakija tai puoliso on alle 25-vuotias. Nämä taloudet ovat tulottomia usein juuri karenssien vuoksi. Mitä enemmän työttömyysturvan ehtoja tiukennetaan ja sääntöjä monimutkaistetaan, sitä enemmän tulee sanktioita. Silloin työnnetään yhä useampi työnhakija toimeentulotuelle, jota yleisesti pidetään kaikista pahimpana köyhyys- ja kannustinloukkuna.

Mikä vaihtoehdoksi? Vasemmistoliitto on esittänyt työvoimapoliittisten karenssien poistamista. Karenssien sijaan työttömyysetuuden maksatus voitaisiin keskeyttää, jos työtön ei enää täytä työttömyysturvan ehtoja.

Työttömyysetuuden maksatusta jatkettaisiin välittömästi, kun työtön jälleen täyttää työttömyysturvan ehdot. Tällainen malli kannustaisi työttömiä aktivoitumaan paremmin kuin se, että heille langetetaan pitkiä rangaistusjaksoja, joiden aikana ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimeentulotuki tai pimeä työ.

Työntekoa on helpotettava huomattavasti. Jo nyt iso osa työttömistä työskentelee “työttömyyden” aikana ja noin viidennes työttömistä saa palkkatuloja yli 300 euroa. Palkansaaja saa tällä hetkellä tienata kolmensadan euron suoja-osan verran menettämättä työttömyyspäivärahojaan. Sen jälkeen työskentely onnistuu sovitellun päivärahan avulla, johon kuitenkin liittyy merkittäviä ongelmia mitä tulee palkkakuittien ja maksatusten viivästymiseen.

Mitä vaihtoehdoksi? Konkreettisina toimenpiteinä työttömyysturvan ja asumistuen suojaosaa pitää nostaa 500 euroon ja ulosoton suojaosaa 800 euroon. Lyhytkestoisen työn vastaanottamista vaikeuttavista byrokratialoukuista pitää päästä eroon.

Työttömille on myös annettava sitova etukäteispäätös siitä, miten esimerkiksi osittainen työskentely vaikuttaa heidän etuuksiinsa. Kela on joutunut palkkaamaan 100 uutta työntekijää puhtaasti aktiivimalliin liittyvän byrokratian pyörittämiseen. Tämä resurssi voitaisiin aktiivimallin sijasta kohdentaa työttömyysturvan maksatuksen nopeuttamiseen.

Toinen Suomen työvoimapolitiikan keskeinen ongelma on kasvava ilmaistyön teettäminen. Erityisesti palkkatukityöllistämisen alasajo on johtanut kehitykseen, jossa työvoimapolitiikan painopiste on lipsunut palkallisista toimenpiteistä palkattomiin.

Vaikka osalla työttömistä työnhakijoista on aito kuntoutuksen tarve, liittyy työkokeiluihin ja kuntouttavaan työtoimintaan nykyisin ongelmia, kun työtön ohjataan palveluihin koska “muuta vaihtoehtoa ei ole”.

Vasemmistoliitto on myös esittänyt automaattista palkkatukimallia, jossa työnantajan sivukuluja alennetaan portaittain määräajaksi tämän palkatessa ehdot täyttävä työntekijä (yli 200 päivää työttömänä ollut, alle 25-vuotias työtön työnhakija tai alle 30-vuotias työtön vastavalmistunut).

Porrastettu alentaminen olisi ensimmäisenä vuonna 100 % palkan sivukuluista, seuraavana vuonna 70 % ja kolmantena 30 %. Malli on eräänlainen automaattinen palkkatuki, eikä se ole harkinnanvarainen tai sidottu talousarvion palkkatukimäärärahaan, vaan jokainen ehdot täyttävän työttömän työnhakijan palkkaava työnantaja saa tuen.

Myös kolmannen sektorin palkkatukityöllistämistä pitää helpottaa. Hallitus on rajoittanut 100 prosenttisen, kolmannelle sektorille suunnatun palkkatuen käyttöä, mikä on heikentänyt heikoimmassa asemassa olevien työllistymismahdollisuuksia.

Vuosina 2007 – 2016 palkkatuella järjestöihin työllistyneiden määrä putosi noin 14 000 ihmisestä alle 6 000 ihmiseen. Yhdistyksillä ja säätiöillä on äärimmäisen tärkeä rooli pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistyvien palveluissa, ja siksi niiden työllistämismahdollisuuksia on pikaisesti parannettava.

Muutostarpeet sosiaaliturvaan ja työvoimapolitiikkaan ovat kuitenkin näitä esityksiä suuremmat. Ihmisen työmarkkina-aseman tiukka luokittelu sopii huonosti tilanteeseen, jossa työtä voi tehdä sekä yrittäjänä että palkansaajana, pätkissä ja osa-aikaisesti. Sosiaaliturva rakentuu edelleen pitkälti ajatukselle, jonka mukaan ihminen on joko kokonaan palkansaaja tai kokonaan yrittäjä, kokonaan töissä tai kokonaan ilman työtä.

Vasemmistoliiton tavoitteena on perustulon käyttöönotto. Se parantaisi ihmisten autonomiaa ja toimeentuloa, vähentäisi byrokratiaa ja vapauttaisi ihmisten voimavarat työhön, yrittämiseen ja vapaaehtoistoimintaan.

Työelämän murros edellyttää kokonaan uutta suhtautumista työttömyyteen. Työssä olemisen vastaparina ei tule olla työttömyys vaan uuden oppiminen. Uuden oppimisen ja uudelleen kouluttautumisen pitää olla jokaisen mahdollisuus missä tahansa vaiheessa elämää ja uraa.

Tämä edellyttää koulutusjärjestelmän rakentamista joustavaksi ja ihmisten tarpeista lähteväksi niin, että esimerkiksi TE-toimiston suorittamasta harkinnasta luovutaan.

Palkkatyön roolin muuttuessa ja merkityksen vähentyessä myös vapaaehtoistoiminnan roolia tulee muuttaa itsestäänselväksi tavaksi järjestää niin itselleen kuin yhteisölle mielekästä ja merkityksellisestä toimintaa.

Työn tekemisen tapojen moninaistuminen ja työelämän murros edellyttää koko järjestelmän räjäyttämistä auki ja katseen pitämistä kiinteästi tulevaisuuden hyvinvoinnissa. 

Li Andersson on vasemmistoliiton kansanedustaja ja nykyinen puheenjohtaja.