Jalkapalloilijan pitäisi olla 29-vuotiaana parhaimmillaan; kokemusta ja näkemystä on jo, ikävuodet eivät vielä kangista, eivätkä ihan kaikki median kirjoituksetkaan aiheuta enää paineita. Kolumbialaisella Radamel Falcaolla on ikää juuri tuo 29, mutta ura on kääntynyt hämmästyttävän jyrkkään syöksyyn. Mitä ihmettä Falcaolle on oikein tapahtunut?
Falcao piipahti jo 11-vuotiaana näytillä Amsterdamin Ajaxissa. 13-vuotiaana hän pääsi mukaan Kolumbian kakkosliigaseuran Lanceros Boyacan joukkueeseen. Hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin ammattilaissarjassa pelannut kolumbialainen. Otteluita kertyi kahdeksan ja maaleja yksi, minkä jälkeen argentiinalainen River Plate hankki 15-vuotiaan pelaajan riveihinsä 320 000 punnalla. Debyyttikausi miesten joukkueessa oli 2005-2006, jolloin 19-vuotias nuorukainen teki 11 liigaottelussa seitsemän maalia. Toinen kausi oli loukkaantumisten värittämänä vaisu, mutta 2007-2009 hän osui Argentiinan liigan 59 ottelussa 24 kertaa. 2007 tuli kutsu Kolumbian maajoukkueeseen.
Porto teki huikeat kaupat
Eurooppalaisseurat alkoivat herätä, ja Porto osti miehen kesällä 2009 vain 2,7 miljoonalla punnalla. Kauppa osoittautui fantastiseksi neronleimaukseksi, sillä kaksi vuotta myöhemmin Atletico Madrid pulitti Portolle samasta miehestä seuran ennätyssumman, 34,8 miljoonaa puntaa. Eikä ihme; Portossa syntyi 87 ottelussa huikeat 72 maalia. Niistä neljä kahdeksassa Mestarien liigan ottelussa ja peräti 18 maalia 16 Eurooppa liigan ottelussa. Falcao oli mukana voittamassa Portolle Eurooppa liigan. Supertähti oli syttynyt.
Mutta vieläkin parempaa oli tulossa. Kiistatta parhaat vuotensa Falcao pelasi Atletico Madridissa 2011-2013. Kahden kauden aikana Espanjan liigassa hän pommitti 52 maalia ja Eurooppa liigassa 13 maalia, myös Atleticon kanssa hän pääsi nostamaan Eurooppa liigan pyttyä. Tuohon aikaan kolumbialainen puhui mielellään siitä, kuinka hän oli löytänyt henkisen kotinsa Madridista ja nimenomaan punavalkoraitaisten joukosta, eikä hänellä olisi edes tarvetta koskaan pelata missään muualla. Mutta raha.
Katastrofi Monacossa
Kuvaan astui ranskalaisseura Monaco, joka löi tiskiin 46 miljoonaa puntaa, eikä Atleticolla ollut kanttia hylätä tarjousta. Legendaarinen Arsene Wenger oli johtanut Monacon Ranskan mestariksi 1988, yhtä legendaarinen Jean Tigana vuonna 1997 ja Claude Puel vuonna 2000. 2004 joukkue selvisi Mestarien liigaan, mutta talousvaikeudet nakersivat ja 2008 Monaco putosi pääsarjasta. Pelastajaksi saapui venäläismiljardööri Dmitry Rybolovlev, joka osti seuran 2011. 2013 Monaco oli jälleen liigassa ja venäläinen pisti pelaajiin 140 miljoonaa puntaa, siitä 50 miljoonaa meni Radamel Falcaon hankintaan. Mälläys oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä kahden seuraavan kauden aikana virta kääntyi ja Monaco myi pelaajia yli 100 miljoonalla punnalla enemmän, mitä se käytti uusien hankkimiseen.
Tammikuussa 2014 Falcaon polven ristiside repesi Ranskan cupin ottelussa, hän joutui sivuun kentiltä puoleksi vuodeksi ja samalla menivät sivu suun Brasilian MM-kisat. Falcao ehti tehdä Monacolle 19 ottelussa 11 osumaa.
Pettymys Manchesterissa
Karmaisevan loukkaantumisen jälkeen Falcao pelasi kauden 2014-2015 aluksi Monacossa kolme ottelua ja teki kaksi maalia. Syyskuun alussa Manchester United lainasi hänet ja sopimukseen sisältyi osto-optio. Loukkaantuminen oli kuitenkin jättänyt jälkensä. Poissa oli se terävyys ja räjähtävyys sekä toisaalta sulava pallonhallinta, mitä mieheltä oli totuttu näkemään ennen polvileikkausta. Unitedissa Falcao pelasi yhteensä 29 ottelussa ja teki ainoastaan neljä maalia. United ilmoitti, ettei käytä osto-optiota, joten kolumbialainen sai mennä.
Mourinho teki virhearvion
Chelsean manageri Jose Mourinho oli juuri johdattanut joukkueensa Valioliigan mestariksi ja hän uskoi, että Falcao palaisi vielä parhaiden päiviensä tasolle. Falcao oli tehnyt maalin seurajoukkueelleen edellisen kerran 31.1.2015. Ja seuraavaa saatiin odottaa pitkään, se nimittäin syntyi Chelsean paidassa 29.8.2015 Crystal Palacea vastaan. Se onkin ainoa maali, jonka Falcao on Chelsealle tehnyt. Mestarien liigan otteluissa Falcao on päässyt kokoonpanoon vain kerran, mutta ei kentälle asti.
Kun mies vielä 2009-2013 pommitti takuuvarmasti maaleja ottelusta toiseen ja oli yksi kovimpienkin joukkueiden pelätyimmistä vastustajista, loukkaantumisensa jälkeen noin 50 pelissä on syntynyt vain seitsemän maalia. Maaotteluita on nyt takana kuusi kappaletta ilman maalin maalia.
Ei enää paluuta huipulle
Palaako Radamel Falcao vielä joskus huipulle? En usko. Samanlaisiin polvivammoihin on karahtanut monen pelaajan ura. Falcao on Kolumbian Mikael Forssell; takana loistava ura, mutta polvileikkausten jälkeen ovat kadonneet kaikki ne ominaisuudet, joita huippuhyökkääjä tarvitsee. Eivätkä he ole ainoita.
Muutama vuosi sitten Falcao oli jokaisen puolustajan painajainen, tiikeri, El Tigre, kuten hänen lempinimensä kuuluu. Nyt hän on taantunut kehrääväksi kotikissaksi, jolta on leikattu kynnet kenties lopullisesti. Varmasti itseluottamuskin on romahtanut, mutta uskon, että syyt taantumiseen ovat enemmän fyysisiä. Puuttuu nopeus ja räjähtävyys, puuttuu kyky nopeisiin suunnanmuutoksiin – ja samalla puuttuu kaikki se, mikä tekee huippuhyökkääjästä huippuhyökkääjän. Ura kansainvälisellä huipulla on ohi – Adios El Tigre.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä