Kokeile erilaisia sokereita rohkeasti tuomaan tuttuihinkin resepteihin uusia maku- ja aromivivahteita.
Ruoanlaitossa ja leivonnassa sokerilla on useita erilaisia tehtäviä. Sokeri ei ole ainoastaan makeuttaja vaan myös makujen tasapainottaja, hiivan ravintoa, värin ja aromin tuoja, tilavuuden kasvattaja sekä säilyvyyttä parantava ja jäätymispistettä alentava aine.
Vaikka sokereiden ravintosisällöissä on eroja, on terveyden kannalta merkittävämpää kuitenkin se, kuinka paljon sokeria tulee kaiken kaikkia syötyä. Hiljattain julkaistuissa uusituissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan, että lisätyn sokerin määrä ei saisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä energiantarpeesta.
Vaaleat sokerit:
Sakkaroosi (taloussokeri, kidesokeri): Muodostuu glukoosista ja fruktoosista. Taloussokeri sopii kaikkeen ruoanlaittoon ja leivontaan.
Hienosokeri on pienikiteisempää kuin taloussokeri. Pienet sokerikiteet sitovat paremmin ilmaa kasvattaen taikinoiden ja vaahtojen tilavuutta.
Palasokeri on kokoon puristettua ja kuutioiksi lohkottua taloussokeria. Palasokerit eivät sula, vaan liukenevat nesteeseen. Mitä suurempi kidekoko sokerilla sitä hitaammin se liukenee.
Tomusokeri on jauhettua kidesokeria, johon lisätään tärkkelystä (esimerkiksi perunatärkkelystä) paakkuuntumisen estämiseksi. Tomusokerilla koristelet leivonnaiset helposti. Siitä voi valmistaa myös kuorrutetta tai täytettä.
Ksylitoli (koivusokeri): Teollisesti ksylitolia valmistetaan koivun kuituaineesta, mutta pieniä määriä on luontaisesti myös marjoissa ja hedelmissä. Ksylitolin glykeeminen indeksi on vain 7, jolloin se imeytyy verenkiertoon ja nostattaa verensokeria hitaammin kuin tavanomainen sokeri. Se sisältää myös 40 prosenttia vähemmän energiaa kuin taloussokeri. Ksylitoli ei myöskään sovellu suun bakteerien (esimerkiksi karies) energiaksi toisin kuin muut sokerit. Ksylitolia voidaan käyttää taloussokerin korvikkeena muuten paitsi hiivataikinoissa. Huomioitavaa on myös, että koivusokeri ei ruskistu kuumennettaessa.
