Laura Kangasniemi haaveili lapsena kilpailevansa olympialaisissa. Vuonna 2016 hän katseli Rio de Janeiron kenttäratsastuskilpailua ja ajatteli, että vuonna 2024 hän olisi mukana Pariisin kisoissa. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Kangasniemi matkaa paralympialaisiin, joissa kilpailee kouluratsastuksessa.
Reilut seitsemän vuotta sitten tuolloin 17-vuotias Kangasniemi oli tallilla lopettelemassa ratsastusharjoitustaan. Kangasniemi kertoo miettineensä lopettaisiko harjoitukset siihen, vai jatkaisiko vielä yhden tehtävän verran. Hän päätti jatkaa.
– Viimeisessä hypyssä hevonen tuli huonosti alas, kompastui. Minä putosin pää edellä maahan, Kangasniemi kertoi MTVn Huomenta Suomi -ohjelmassa.
Kangasniemi ei muista tapahtuneesta mitään, mutta tallilla olleet nuoret tulivat auttamaan ja soittivat apua. Kangasniemi menetti onnettomuudessa tajuntansa. Hänet kuljetettiin helikopterilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan, jossa hänet vaivutettiin koomaan.
Kun Kangasniemi viikkoa myöhemmin heräsi, oli tilanteen ymmärtäminen vaikeaa. Hän ei muistanut mitään onnettomuudesta. Tuntui kuin olisi nukkunut yhden yön ja herännyt tajuamatta edes olevansa sairaalassa.
Kangasniemi vietti lopulta sairaalassa kaksi kuukautta. Aivovamman lisäksi toinen puoli hänen vartaloaan oli halvaantunut. Kuntoutus kuitenkin eteni hämmästyttävän nopeasti, ja Kangasniemi oppi uudelleen kävelemään sairaalassa ollessaan ja pääsi kotiin.
– Alunperin oli jatkopaikka hoivakodista, koska todennäköisyydet sille, että selviäisin päivittäisestä arjesta olivat tosi epätodennäköiset. Paikka jouduttiin perumaan, koska opin kävelemään siinä kahdessa kuukaudessa, Kangasniemi kertoo.
– Ehkä kuntoutus eteni sen takia, että en oikein ymmärtänyt tilannetta. Luulin, että pystyn toimimaan normaalisti, vaikka en pystynyt edes liikkumaan. Siinä on ollut jotain voimaa ja tahtoa kuntoutua, joka on mahdollisesti edistänyt sitä kuntoutumista. Mutta sitten, kun sen tilanteen tajusi, sitten mentiin aika synkkiinkin ajatuksiin. Se oli tosi vaikeeta.
8:32
Lapsuuden unelma toteen
Paluu arkeen osoitti vähitellen, ettei mikään ollut ennallaan. Kangasniemi halusi palata normaaliin, aktiivisen nuoren ihmisen elämään, jollaista oli elänyt aiemmin.
– Pikku hiljaa sitä törmäsi vain seinään, että hei, en pystykään tekemään näin ja liikkuminen on vaikeaa.
Kangasniemi palasi lukioon opiskelemaan, mutta oppimista ei tapahtunut vanhaan tapaan.
– Opiskelin hirveästi, mutta en sitten osannutkaan. Aikaisemmin en ollut opiskellut niin paljoa, niin sitten tuli sellainen, että mikä mussa on vikana. Se oli vaikea ymmärtää, että ne mitkä oli ollut itsestään selviä normaaleja asioita, olikin vaikeita. Niitä oli tosi vaikea hyväksyä ja tuntui, että itsessä on vain jotain vikaa, Kangasniemi kertaa.
– Siinä alkoi prosessointi ja ymmärtäminen, että on ollut vakava loukkaantuminen ja on isot vammat, mitkä vaikuttavat ja pitää miettiä, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä.
Tällä hetkellä Kangasniemi kertoo olevansa osatyökykyinen. Hänen työkykynsä on alle 50 prosenttia.
– Kuormittuminen on heikomapaa, kognitiivinen toimintakyky on alentunut, ja kun tietää, mitä se on ollut aiemmin ja mitä se on nyt, siinä on tosi iso ero. Mutta sen kanssa on oppinut pärjäämään.
Vaikeasta loukkaantumisestaan huolimatta Kangasniemi ei empinyt palata hevosen selkään. Hän sanoo, ettei ensimmäinen ratsastuskerta pelottanut. Päinvastoi hän odotti sitä.
– En koskaan ajattele, että hevonen tekee mitään pahaaa, vaikka huomasin ja tunsin, kun ensimmäistä kertaa olin ratsastamassa, että miten musta on tullut näin lyhyessä ajassa näin huono ratsastaja. Oli mulle tosi merkittävää, että se hevonen ei pitänyt sitä mitenkään huonompana tai vähempiarvoisena. Olin samanlainen ihminen kuin olin aina ennenkin ollut.
Syyskuussa Kangasniemen pitkäaikainen haave toteutuu, kun hän kilpailee hevosensa Goldprinsin, eli Prinssin kanssa Pariisin paralympialaisissa. Laji on vaihtunut esteratsastuksesta tai kenttäratsastuksesta kouluratsastukseen.
– Olympialaiset oli lapsesta asti mun unelma. Tietysti se oli enemmän esteratsastuksesta tai kenttäratsastuskesta, Kangasniemi sanoo.
– 2016 oikein haaveilin kun katsoin (olympialaisten) kenttäratsastusta, että siellä on tuollainen nuori suomalainen kenttäratsastaja (Elmo Jankari), että mää kyllä haluan olla 2024. No tässä on tapahtunut loukkaantuminen ja kaikkea muuta, ja nyt olen menossa paralympialaisiin. Siinä on vähän manifestointia tapahtunut.