Ulla Kuljun elämä mullistui 15-vuotiaana, kun hän kaatui lumilautailuhyppyrissä Ylläksellä vuonna 2002: rintarangan kaksi alinta nikamaa murtuivat ja alaraajat halvaantuivat. Kuljulle on tapahtunut sittemmin paljon hyvää, ja vammaisten maailmanmestaruuden road racingissa kaksi vuotta sitten voittanut ratamoottoripyöräilijä pitää onnettomuutta yhtenä elämänsä parhaista asioista.
Kuljun ratamoottoripyöräilyuran huippuhetki on osunut vuoteen 2017, jolloin hän voitti Le Mansissa vammaisurheilijoiden maailmanmestaruuden 600-kuutioisten naisten sarjassa ja sijoittui yleisessä sarjassa miesten joukossa kuudenneksi.
– Se oli minulle kovempi juttu, että pystyin ajamaan miehiä vastaan niin hyvin. Ne olivat ensimmäiset arvokisani ulkomailla – olin aikaisemmin ajanut ainoastaan Suomessa, Kulju sanoo MTV Urheilulle.
– Se oli aika hienoa.
Kulju oli niittänyt aiemmin menestystä para-alppimaajoukkueessa pujottelussa ja suurpujottelussa. Venealan insinööri on ahkeroinut vuosien saatossa usealla saralla, opiskellut ja hankkinut pätevyyksiä.
– Minulla on aina ollut se ajatus, että haluan opiskella, kasvattaa omaa tietotaitoani, kasvaa ihmisenä ja kokeilla eri juttuja. Ei minun CV:ni yhdelle paperille mahdu. On tullut tehtyä niin harrastuspuolella kuin myös koulussa. Ei se mene koskaan hukkaan, että opiskelee. Itselläni on niin paljon halua vaikuttaa asioihin ja omaan työuraan, että ei sitä osaa tyytyäkään yhteen juttuun.
Kuljun elämänasenteesta säteilee monia vaikuttavia piirteitä. Hän pitää alaraajojen halvaantumiseen johtanutta onnettomuutta omalla kohdallaan erityisen positiivisena asiana.
– Olen edelleen sitä mieltä, että se oli yksi elämäni parhaimpia asioita. Se kuulostaa tosi oudolta, mutta se on antanut minulle niin paljon. On ollut huonojakin ja tiukkoja päiviä, mutta tietyllä tavalla se on kuitenkin tehnyt minusta minun, enkä vaihtaisi sitä mihinkään.
