"Kiireellisiä sijoituksia joudutaan käytännössä jo kalenteroimaan, koska vaikka tänään todettaisiin lapsen olevan välittömässä vaarassa, siihen ehditään ehkä puuttua vasta parinpäivän päästä tai seuraavan viikon alussa."
”Avopalveluiden työ on muuttunut laadultaan heikommaksi, koska työtä on yksinkertaisesti liikaa.”
"Sammuttelemme tulipaloja. Pelkään, että meillä on käsissä iso kriisi, jossa ei voida välttyä uusilta Eerikoilta.”
Otteet ovat MTV Uutisten saamasta Kuntaliiton koronakyselystä. Kysely paljastaa, että kiire lastensuojelussa on pahentunut entisestään ja asiakkaiksi tulevat perheet voivat entistä huonommin.
Esimerkiksi Helsingissä mielenterveysongelmiin liittyvien lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut alkuvuonna neljänneksen vuoden takaiseen verrattuna. Myös koulupudokkuus koetaan kasvavana ongelmana.
– Se viesti, joka kyselyn vastauksista kautta linjan tulee, on se, että kiiretyön ja päivystyön osuus on kasvanut ja jo palvelutarpeen arvioinnin aikana joudutaan antamaan perheille vahvaa tukea, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
"Miksi lastensuojelun ammattilaisia ei ole rokotettu?"
Kyselystä ilmenee, että huoli koronatartunnoista vaikutti kaikkeen tekemiseen ja toimintaan palvelujärjestelmässä. Vaikutukset kuitenkin vaihtelivat eri alueilla, kuten vaihteli koronaepidemian kulkukin.
– Työntekijöiden huoli omasta, läheisten ja asiakkaiden terveydestä toi työhön lisäkuormitusta. Lastensuojelu on tehnyt lähityötä koko koronapandemian ajan etätyöskentelyn ohella.
Sairastumiset, altistumiset ja karanteenit koskivat sekä asiakkaita ja työntekijöitä että yhteistyökumppaneita.
– Näiden vuoksi peruuntui paljon suunniteltua työtä ja tapaamisia. Esimerkiksi palvelutarpeen arviointeihin ja kuntoutuksiin tuli pitkiäkin katkoksia ja viiveitä. Maskien käyttöön ja turvaväleistä huolehtimiseen liittyy väsymystä. Asiakkaiden ajoittaiseen haluttomuuteen käyttää maskeja ja noudattaa turvavälejä liittyy ärtymystä.
– Ihmetyttänyt on myös se, että lastensuojelun ammattilaisia ei rokotettu, vaikka he toimivat kriittisissä sosiaalihuollon tehtävissä, joissa lähityötä edellytetään tehtävän.
Nämä havainnot erityisen huolestuttavia
Lastensuojeluilmoitusten sisällöissä korostui kotiin jämähtäneet nuoret ja heidän vaikeutensa.
– Erityisen huolestuttavia ovat havainnot kiireellisten sijoitusten viivästymisistä siitä syystä, että ei ollut työntekijöitä niitä käytännössä tekemään. Perheissä ilmenevä uupumus ja jaksamisen loppuminen kriisiytti perhetilanteita ja monenlaista apua oli järjestettävä perheille ja lapsille kiireellisenä.
– Vastauksista välittyy myös hyvin huolestuttavia uupumisen merkkejä ja toivottomuuden tunteita lastensuojelun työntekijöissä.
Vaikutukset eivät kuitenkaan ole kaikkialla yhtä vakavia. Osa vastaajista kertoi, että lähes ainoat muutokset ovat ne, että maskeja pitää käyttää ja etätapaamisia on aloitettu järjestää.
"Suunnitelmallisuus näyttää murentuneen aika tehokkaasti"
Monet lastensuojelun avopalveluina toteutettavat palvelut, kuten ryhmätoiminnat, perhekahvilat, kuntoutustoiminta loppuivat tai muuttuivat etäpalveluiksi. Kaikki asiakkaat eivät näitä palveluja pystyneet käyttämään. Arviointityö ja vuorovaikutusta tukeva työskentely, jotka ovat lastensuojelun ydintä, osoittautui vaikeaksi etätyöskentelynä.
– Suunnitelmallisuus, joka on lastensuojelun perusydintä ja joka kannattelee sitä asiakkuutta, niin se suunnitelmallisuus näyttää murentuneen aika tehokkaasti siellä, kun kiire painaa päälle, työkavereita puuttuu ja jatkuva henkilöstöpula näyttäisi olevan.
Mielenterveyspalvelujen entisestään ruuhkautuminen on viivästyttänyt tai sulkenut ulos näitä palveluja tarvitsevia asiakkaita. Osa vanhemmista putosi pois mielenterveys- ja päihdepalveluista. Tämä on luonut painetta lisää lastensuojelulle.
Sijaishuollossa lasten ja vanhempien tapaamiset vähenivät rajoitusten ja sairastumisten vuoksi. Myös lasten ja sosiaalityöntekijöiden tapaamiset vähenivät. Lasten kavereiden vierailut ja esimerkiksi lasten syntymäpäivien vietto väheni tai loppui. Harrastustoiminnat katkesivat. Koulu muuttui etäkouluksi.
– Tämä köyhdytti sijoituspaikoissa asuvien lasten arkea, lisäsi yksinäisyyttä, vähensi heidän sosiaalisia kontaktejaan ja aiheutti lapsissa myös ahdistusta ja levottomuutta. Samanaikaisesti työntekijöillä oli paljon poissaoloja sairastumisten ja altistumisten vuoksi. Sijaistyövoimaa oli vaikea saada.
Turvaverkkojen pettäminen, monista perheistä tuli lastensuojelun asiakkaita
Lastensuojelun ammattilaiset kertovat, että perheille tärkeiden palvelujen ja turvaverkkojen, kuten työllisyys-, päihde- ja mielenterveyspalvelujen ja koulunkäynnin ja opiskelun muuttuminen etätoiminnaksi ja harrastustoiminnan ja esimerkiksi perheille tärkeiden vertaisryhmätoimintojen loppuminen tai rajoittaminen haurastuttivat perheiden turvaverkkoja.
– Tästä seurasi asiakkaiden, esimerkiksi koulupudokkaiden, tippuminen lastensuojelun syliin. Tämä lisäsi kuormitusta lastensuojelussa, jossa samanaikaisesti on ollut henkilöstöpulaa sairastamisen ja koronakaranteenien vuoksi. Lastensuojelussakin tehtiin henkilöstön siirtoja yksiköstä toiseen, kun esimerkiksi tarvittiin työvoimaresurssia ympärivuorokautisiin lastensuojeluyksiköihin, mikä ohensi avohuollon resurssia entisestään.
– Myös mielenterveyspalvelujen saatavuuden vaikeutuminen työnsi uusia asiakkaita lastensuojeluun, jossa heille ei kuitenkaan ole oikeanlaista apua tarjolla.
Opinnot keskeytyivät ja päihteidenkäyttö lisääntyi
Etätyön koettiin tuovan joustavuutta myös jälkihuollon työhön.
– Osalle nuorista se sopii, mutta kaikkia nuoria etätyöskentely ei kuitenkaan palvele eikä etätapaaminen riitä. Toisen asteen opintoja on keskeytynyt, koska etäkoulun vaatimia voimavaroja ei ole nuorella ollut eikä tukea opintoihin riittävästi tarjolla.
– Päihteidenkäytön lisääntymisestä ja taloudellisista huolista on huomioita jälkihuollossa. Työllisyys- ja kuntoutuspalvelujen muuttuminen etäpalveluiksi, tai niiden loppuminen, on vaikeuttanut nuorten itsenäistymistä ja aikuisuuteen kasvamista.
Digiloikka lastensuojelussa tapahtui nopeasti
Etätyöskentely ja etätapaamiset tulivat nopeasti lastensuojelun työkalupakkiin. Etätyö merkitsi työntekijöille työajan tehokkaampaa käyttöä, matka-aikojen vähenemistä, kirjallisten työn tekemistä kotona ja joidenkin asioiden nopeutumista. Esimerkiksi neuvotteluja voitiin järjestää nopeastikin teamsilla yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa. Toisaalta se lisäsi myös yksin työskentelyn tunnetta ja vähensi kollegiaalista tukea työkaverilta. Huolta työkavereista kannettiin.
– Muutos etätyöskentelyyn oli koronaepidemian vuoksi niin nopea, että ei ennätetty eikä pystytty arvioimaan sitä, kenelle asiakkaille etätapaamiset sopivat ja kenelle eivät. Osa asiakkaista pystyy hyvin toimimaan etätyöskentelyn keinoin, mutta osa ei. Kaikkea asiakastyötä ei voida kenenkään asiakkaan kohdalla tehdä kokonaan etätyönä lastensuojelussa.
Työntekijät kertovat, että asiakkaat, jotka eivät olleet erityisen motivoituneita lastensuojelun kanssa työskentelyyn, pyrkivät myös välttelemään lastensuojelun palveluja ja kotikäyntejä koronan varjolla.
Etätyöskentelyssä saattaa myös jäädä piiloon asioita, jotka tulisivat havaituksi esimerkiksi kotikäynnillä. Myös yhteistyökumppanit muissa palveluissa välttelivät asiakkaiden tapaamisia koronahuolen vuoksi.
– Hienoa olisi, jos kunnissa kuultaisiin aidosti tämä lastensuojelun toive ja viesti säilyttää etätyöskentely osana lastensuojelun työtä pandemian jälkeenkin. Pandemia pakotti lastensuojelun ottamaan äkkiä etätyövälineet käyttöön ja nyt on jo kertynyt kokemusta, missä kohtaa ja millaisten asiakkuuksien kanssa etätyöskentely toimii ja missä ei.
– Tästä voi lähteä rakentamaan lähityön ja etätyöskentelyn yhdistelmää, jota sitten asiakkaan mukaan säädetään. Etätyöskentelymahdollisuus parantaisi työhyvinvointia ja jaksamista, jotka ovat nyt todella koetteilla.
Koronapandemia koetellut monin tavoin ja palveluvelkaa on kertynyt
Koronapandemian vaikutukset lastensuojeluun ovat asiantuntijan mukaan nähtävissä selvästi.
– Koronahuoliin liittyvä kuormitus, kiireellinen työ, viiveet palveluissa, henkilöstöresurssin vajeet ja muun palvelujärjestelmän osittainen sukeutuminen tai muuttuminen etäpalveluksi ovat tuoneet asiakkuuksia lastensuojeluun. Asiakkaiden hyvinvoinnin heikkenemistä ja palvelujen piiristä tipahtamista on tapahtunut sekä avo-, sijais- että jälkihuollon asiakkailla.
"Resurssi oheni, yksintyöskentely lisääntyi"
Lastensuojelussa oli jo ennen koronapandemiaa merkittävä työvoimavaje sosiaalityön osalta.
– Resurssi oheni entisestään, kun pandemianaikaiset karanteenit ja sairastamiset vähensivät käytössä olevaa resurssia. Yksintyöskentely lisääntyi.
Puustinen-Korhonen kertoo, että lastensuojelussa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat nyt vankkaa työhyvinvoinnin tukea.
– Heidän asiakkaansa tarvitsevat laadukasta ja oikea-aikaista tukea ja palveluja. Resurssivajetta olisi pyrittävä vähentämään olennaisesti, mielellään poistamaan kokonaan. Palveluvelka on odottamassa oven takana. Palveluista tippuneet asiakkaat on saatava takaisin avun ja tuen piiriin, koulupudokkaat takaisin perusopetukseen ja toiselle asteelle.
– Jos tässä ei onnistuta, on riski syrjäytymiskehityksen voimistumisesta. Tämä työ ei ole pelkästään lastensuojelun tehtävä, mutta lastensuojelulla on siinä työssä tärkeä tehtävä.
Vastaajia liki sata eri puolilta Suomea
Kuntaliiton lastensuojeluverkostolle lähetettiin huhtikuussa kysely, jossa tiedusteltiin, minkä verran ja millä tavalla pitkittynyt koronapandemia on vaikuttanut lastensuojelun henkilöstöön, palveluihin ja yhteistyöhön perheiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
Vastauksia saapui 92 kappaletta seitsemästä kunnasta: Helsinki, Kemi, Kuopio, Oulu, Pello, Rovaniemi, Vantaa ja neljästä kuntayhtymästä: Eksote, Keusote, Siun sote ja Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä.
Vastaajat olivat lastensuojelussa työskenteleviä ammattilaisia, kuten sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä.