Lastenkirjallisuusinstituutin toiminnanjohtaja Maria Ihosen mukaan suomalainen lastenkirjallisuus voi hyvin ja vanhatkin klassikot pitävät pintansa.
Lastenkirjallisuusinstituutin toiminnanjohtaja Maria Ihosen mukaan Pepin ja Eemelin kaltaiset villikot ovat tulleet lastenkirjallisuuteen jäädäkseen. Aikansa lastenkirjallisuudessa 50–60 vuotta sitten hahmot olivat yllättävän vilkkaita, kun nykyään se on lastenkirjoissa jo normaalia.
– Nykypäivän lapsilukija tai aikuinenkaan ei välttämättä havaitse, että nämä kirjat olisivat jotenkin vallankumouksellisia. Mutta edelleen nämä vanhat pystyvät kilpailemaan uusien kanssa ja ovat yhä mieleenpainuvia.
Ihosen mukaan nyky-Suomessa tehdään paljon hyvin hauskoja ja mukavia lastenkirjasarjoja, joista pidetään ja joissa lapsiin vedotaan huumorilla.
– Mutta se, että joku jäisi oikeasti klassikoksi, sellaisia ei usein tule. Mutta tietenkin nykylasten kirjojen lapset ovat paljon, paljon vapaampia.
"Hyvät kirjat jäävät katveeseen"
Kaiken kaikkiaan Ihonen sanoo asioiden näyttävän hyvältä suomalaisen lastenkirjallisuuden rintamalla.
– Kyllä meillä on kirjailijoita ja kuvittajia niin Suomessa kuin Ruotsissakin valtavan hyvä kaarti. Löytyy todella kiinnostavia ja erilaisia tyylejä.
Ihosen mukaan kirjojen myyntiin ja markkinointiin voitaisiin kuitenkin kiinnittää huomiota: se voisi olla monimuotoisempaa.
– Ihmiset eivät ole välttämättä tietoisia kuin niistä "vuoden kirjoista". Myynnissä on aina huippuja, mutta joskus hyvät uudet, haasteelliset tai johonkin sarjaan kuulumattomat lastenkirjat jäävät kirjakaupoissa katveeseen.
– En tiedä, mikä saa aikaan sen, että useimmat vanhemmat tarttuvat vanhoihin, hyviksi havaittuihin lastenkirjoihin, eivätkä riskeeraa. Kannattaisi tutustua myös laajemmin kenttään.
– Myös lastenkirjallisuuskritiikkiä voisi olla enemmän lehdissä, ja sitä voitaisiin tuoda enemmän esiin, eikä aina vain niitä isoimpia ilmiöitä, Ihonen ehdottaa.
Kuvat Colourbox.com
Studio55.fi/Annimari Pasanen