Lassi-Pekka on yksi harvoista suomalaisista, joka hyppää ammatikseen laskuvarjolla – uran vakavin turma sattui hengenvaarallisessa tempussa: "Onneksi selvisin luunmurtumilla"

8:37
Katso videolta, miten upeista ja hurjista paikoista Lassi-Pekka Ruuskanen on maailmalla hypännyt!

Lassi-Pekka Ruuskanen, 28, on ammattinsa takia harvinainen suomalainen. Hän on ammatiltaan laskuvarjohyppääjä, joita on hänen lisäkseen Suomessa vain kourallinen. Ruuskanen hyppää kesäisin Suomessa ja talvet hän työskentelee ulkomailla. Hän tekee tandemhyppyjä ja kouluttaa uusia laskuvarjohyppääjiä.

Kymmenen vuotta sitten kuopiolaisen Lassi-Pekka Ruuskasen kaveri näki kaupan seinällä mainoksen laskuvarjohyppykurssista ja houkutteli Ruuskasen mukaansa kurssille. Ruuskanen meni ja innostui lajista.

– Idea hyppykurssista syntyi maanantaina ja kurssi alkoi torstaina. Sunnuntaina hyppäsin jo ensimmäisen kerran, Ruuskanen muistelee.

Ei tiennyt etukäteen lajista mitään

Aikaisemmin Ruuskanen ei ollut harrastanut mitään extreme-lajia, mutta nuori mies oli aina ollut kokeilunhaluinen.

– En tiennyt laskuvarjohyppäämisestä etukäteen mitään enkä edes tiennyt, että normaali-ihmiset voivat sitä harrastaa. Asuin siihen aikaan Siilinjärvellä lähellä Kuopion Rissalan lentokenttää, joten hyppyharrastus oli helppo aloittaa.

Ruuskanen oli juuri valmistumassa talonrakentajaksi ja hän osti itselleen valmistujaislahjaksi kurssin. Heti kurssin käytyään hän hyppäsi ensimmäisen kesän aikana 18 hyppyä.

Seuraavana vuonna, 2011, hän alkoi hyppäämään toden teolla ja hyppäsi jo runsaat 100 kertaa.

– Siitä se innostus oikein todella syntyi.

Talonrakennustyöt jäivät

Hyppääminen lisääntyi ja lopulta siitä tuli Ruuskaselle ammatti. Viimeiset viisi vuotta hän on tehnyt sitä työkseen ja talonrakennushommat jäivät.

– Olen ammatiltani laskuvarjohyppääjä ja -kouluttaja. Pääsääntöisesti hyppään tandemhyppyjä ja koulutan laskuvarjohyppääjiä.

Vuodesta 2015 lähtien Ruuskanen on ollut kesät Suomessa ja talvet ulkomailla. Viime talven hän oli Australiassa, sitä ennen kolme talvikautta Uudessa-Seelannissa ja yhden Kaliforniassa Yhdysvalloissa.

– On aika haastavaa päästää ulkomaille töihin. Se vaatii paljon kokemusta, tietotaitoa ja hyppyjä. Jouduin tekemään kolme vuotta töitä sen eteen.

Nyt Ruuskasella on jo paljon tuttuja hyppypiireissä myös kansainvälisesti.

– Nykyisellä kokemuksellani minulla on niin paljon tuttuja ja suosittelijoita, että minun on suhteellisen helppo saada maailmalta töitä. Nyt pystyn valitsemaan mihin päin maailmaa lähden talveksi töihin.

Suomessa Ruuskanen on oman ammattinsa edustajana harvinaisuus.

– Tämä on erittäin harvinainen ammatti täällä. Suomesta löytyy vain puolenkymmentä ihmistä, jotka tekevät tätä työkseen, ja hekin pääasiassa vain kesäkauden. Minun lisäkseni Suomessa on kaksi muuta, jotka tekevät laskuvarjohyppääjänä töitä ulkomailla talvisin.

Korona sotki kauden

Viime talvena Ruuskasen talvikausi ulkomailla jäi kesken, koska koronaepidemia levisi myös Australiaan. Tuleva talvi on koronan takia vielä suuri kysymysmerkki.

– Haluaisin lähteä Uuteen-Seelantiin ensi talveksi, mutta korona saattaa sotkea suunnitelmat. Itse varmasti pääsisin matkustamaan sinne, mutta koska matkustaminen on niin jäissä eikä turisteja ole Uudessa-Seelannissakaan, ei hyppyasiakkaita ole.

– Asiakkaistani 80 prosenttia on kiinalaisia, joten jos he eivät matkusta, ei ulkomailla ole asiakkaita eikä töitä. Saatan siis joutua jäämään Suomeen.

Kuolemantapaukset johtuvat yleensä hyppääjän virheestä

Laskuvarjohyppäämisen lisäksi Ruuskanen tekee myös base-hyppyjä. Siinä hypitään kallioilta, vuorenrinteiltä, antenneista ja korkeista rakennuksista.

Base-hyppäämisen hän aloitti kolme vuotta laskuvarjon jälkeen. 

– Se on vaarallisempaa kuin laskuvarjolla hyppääminen. Riskit ovat huomattavasti suuremmat, koska kun hypätään erilaisista objekteista, reaktioaikaa ja korkeutta on paljon vähemmän.

Välillä lajin parissa myös kuolee ihmisiä. Ruuskanenkin on menettänyt muutamia tuttujaan.

– Kuoleminen perustuu ihmisen omaan virheeseen. Kalustosta johtuvia fataliteetteja ei juurikaan ole.

Vakava onnettomuus pari vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten Ruuskaselle itselleen tapahtui vakava onnettomuus Turkissa.

– Mursin lantioni ja vasemman käden base-hypyssä. Hyppäsimme kalliolta ja varjo aukesi, mutta siinä oli kierteitä eikä se ollut ohjattavissa. Olin sen verran lähellä kalliota ja maata, etten ehtinyt potkia kierteitä auki. Törmäsin noin 45 asteen kulmassa kallion rinteeseen.

Onnettomuuden jälkeen Ruuskanen oli kaksi viikkoa sairaalassa Turkissa. 10 viikon jälkeen hän oli taas hyppykunnossa.

– Se oli hyvin vakava tilanne, joka olisi voinut päättyä pahemminkin. Onneksi selvisin luunmurtumilla.

Ulkomailla parhaat hyppypaikat

Base-hyppääminen on vaarallisuudestaan huolimatta laillista Suomessa tietyissä paikoissa.

– Suomessa on vain vähän paikkoja, mistä voi hypätä laillisesti. Lahden radiomäellä olemme hypänneet muutaman kerran antennista,  viimeksi juhannuksena.

Maailmalla lähtökohtaisesti hypitään korkeilta kallioilta ja se onkin monen mielestä lajin suola.

– Norja, Sveitsi, Italia ja Ranska ovat parhaita paikkoja hypätä, koska niistä löytyy korkeita kallioita.

Vapaapudotus isoin juttu

Hyppäämisessä parasta on Ruuskasen ja monen muunkin mielestä juuri vapaapudotus.

– Vapaapudotus on se isoin juttu, lajin suola. Siinä vaiheessa kun hypätään vaikkapa lentokoneesta, ihminen on elementissä, missä hän ei ole ikinä ollut.

Ruuskanen aikoo jatkaa hyppäämistä niin kauan kuin vain kunto sallii. Hän tietää jopa 70-vuotiaita ihmisiä, jotka tekevät laskuvarjohyppyjä.

– Ajattelin hypätä niin kauan kuin homma kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Huomattavasti mieluummin olen lentokoneesta tai helikopterista hyppäämässä kuin olisin lattioita laatoittamassa mitä ennen tein.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja