Traagisesti kuollut Antti Pendikainen halusi tehdä mahdottomasta mahdollista – läheinen ystävä hämmästelee hurjinta temppua: "Miten tuollaista pystyy ihminen tekemään"

– Riskien analysoiminen ja minimoiminen oli todella suuressa osassa jokaikisessä hommassa, mitä Antti teki. Vaikka temput ovat hurjia, Antti ei ottanut varsinaisesti tyhmiä riskejä. Oli tiedostettu, miten pystytään tekemään kaikki asiat mahdollisimman turvallisesti.

– Itselläni ei tullut koskaan sellaista oloa, että tämä olisi liikaa. Ei koskaan tehnyt mieli sanoa Antille, että älä saatana. Hän tiesi, mitä tekee, ja oli todella taitava siinä, mitä touhusi.

"Siinä nousi hattu päästä"

Pendikainen myös touhusi, paljon. Kuuluisimman stunttinsa hän teki vuonna 2015 hypättyään kuumailmapallosta noin neljän kilometrin korkeudesta ilman laskuvarjoa. Pendikainen oli tiettävästi ensimmäinen moisen hypyn kuumailmapallosta yhtä korkealta tehnyt ihminen.

Temppu onnistui niin, että Pendikainen kiinnitettiin noin kahden kilometrin korkeudessa toiseen hyppääjään, jolla oli laskuvarjo selässään.

– Antti näytti minulle videon siitä ennen kuin se tuli julki. Muutaman kerran siitä puhuttiin. Siinä oli pitkä prosessi; pojat treenasivat siihen yli vuoden verran ja se oli harkittu homma. He joutuivat monta kertaa muuttamaan suunnitelmia todettuaan, että tämä ei ollutkaan mennyt niin hyvin. Siinä nousi itselläni hattu päästä, miten tuollaista pystyy ihminen tekemään. Antti halusi tehdä mahdottomasta mahdollista. Se oli hieno temppu, Lehtinen luonnehtii.

Mieleenpainuvimpana yhteisenä tempauksena Lehtinen muistaa hypyn 88 metriä korkeasta Tampereen Torni-hotellista Pendikaisen kanssa vuonna 2016. Kaksikko tuli korkeuksista alas lehmäpuvuissa (video alla).

– Paikka oli haasteellinen. Sitä suunniteltiin paljon. Antti oli käynyt siitä kaksi kertaa aiempina vuosina hyppäämässä, ja minun piti mennä mukaan jo toiseen hyppyyn, mutta silloin ei ollut mahdollista päästä. Hän kuitenkin lupasi sen jälkeen, että seuraavalla kerralla mennään kahdestaan vetämään, kunhan sovitaan aika.

– Käytiin muutamaan otteeseen paikan päällä tutkimassa paikkoja. Tehtiin toimintasuunnitelmat, miten sinne päästään. Jouduttiin pitkän aikaa miettimään, miten tämä päästäisiin toteuttamaan. Itse en olisi siihen pystynyt; Antti hoiti suurimman suunnittelun. Oli siistiä olla mukana kokeneemman hyppääjän kanssa ja oppia Antilta kaikkea.

"Joissain asioissa miettii vielä tarkemmin"

Vaikka vaara oli alituiseen läsnä, suoranaisesti kuolemasta Lehtinen ei koskaan Pendikaisen kanssa puhunut.

– En tiedä, oliko Antti sitä kenenkään muun kanssa kauheasti käynyt läpi. Siitäkin välillä extreme-urheilussa puhutaan. Riskejä on olemassa, ja jokaisen ihmisen, joka tällaisia hommia tekee, pitää tiedostaa, että voi käydä pahinkin mahdollinen. 

Sen Lehtinenkin tiedostaa. Vielä piirun aiempaa lujemmin.

– Tällainen pysäyttää aina, kun läheltä menehtyy ystävä, kenen kanssa on tehnyt asioita paljon. En sano, että se välttämättä muuttaisi omaa ajatusmaailmaa näistä lajeista muuten kuin sillä lailla, että joissain asioissa miettii vielä tarkemmin turvallisuutta ja niitä riskejä, mitä on – miten pystyisi vielä turvallisemmin tekemään tempun tai base-hypyn, Lehtinen summaa.