Traagisesti kuollut Antti Pendikainen halusi tehdä mahdottomasta mahdollista – läheinen ystävä hämmästelee hurjinta temppua: "Miten tuollaista pystyy ihminen tekemään"

0:42
Kuvavideo: Antti Pendikainen ja Saku Lehtinen olivat läheisiä ystäviä ja toteuttivat temppuja yhdessä.

Antti Pendikaisen elämä päättyi sunnuntaina traagisessa onnettomuudessa offroad-moottoripyörien cross countryn Euroopan Cupin avausosakilpailussa Asikkalan Vesivehmaalla. Läheinen ystävä Saku Lehtinen tunsi stunttinäyttelijänä toimineen Pendikaisen unelmaansa eläneenä, itseään täysin palkein toteuttaneena iloisena miehenä.

Vuonna 1990 syntynyt nilsiäläinen Pendikainen ihastutti ihmisiä elämänsä aikana useilla hurjilla extreme- ja stunt-tempuilla. Pendikainen oli tekemässä sitä mitä rakasti myös viime sunnuntaina, kunnes tarina sai Vesivehmaalla ennenaikaisen lopun. Pendikainen menehtyi törmättyään offroad-kilpailun aikana puuhun. 

– Se pysäytti täysin. Ei sitä edelleenkään tajua, että se on totta. Menee aikaa ennen kuin asiaa alkaa oikeasti käsittelemään. Jossain vaiheessa pitää itselleen sanoa, että nyt se on vain käytävä läpi, ja on uskottava, että näin on valitettavasti päässyt käymään, Pendikaisen ystävä Saku Lehtinen kertoo MTV Urheilulle.

0:45
Videolla juttu Pendikaisen kuolemaan johtaneesta kilpailuonnettomuudesta.

Lehtinen tapasi Pendikaisen ensimmäistä kertaa vuonna 2013 juuri Vesivehmaalla Hämeen Laskuvarjourheilijoiden hyppykurssilla.

 – Oli toimintaviikko samalla ja muistakin kerhoista paljon porukkaa. Näin Antin ensimmäistä kertaa saunassa ja siellä alettiin höpöttelemään. Siellä ystävyys lähti liikkeelle.

Lehtinen oli ennestään lukenut ja nähnyt videoita Pendikaisesta. Mielikuvat vastasivat sitä käsitystä, mikä syntyi myös kasvotusten.

– Se energisyys. Virtaa vain oli eikä se koskaan loppunut. Iloinen asenne kaikkeen. Hymyileväinen ja mukava ihminen kaikin puolin heti alkuun.

– Antti eli aika lailla unelmaansa. Pääsi toteuttamaan itseään ja niitä juttuja, mitä oli aina haaveillut tekevänsä. Hän osasi ottaa elämästä ilon irti.

Lehtinen ja Pendikainen kiersivät Eurooppaa base-hyppäämässä ja kävivät hyppäämässä yhdessä Pohjois-Amerikassakin. Kaksikko myös ratsasti ja puuhasi yhdessä myös motocrossin parissa.

Kaikkea Pendikaisen tekemistä ympäröi Lehtisen mukaan tietoisuus riskeistä ja turvallisuudesta huolehtiminen. Pendikainen myös soitteli huimista ideoistaan Lehtiselle.

– Riskien analysoiminen ja minimoiminen oli todella suuressa osassa jokaikisessä hommassa, mitä Antti teki. Vaikka temput ovat hurjia, Antti ei ottanut varsinaisesti tyhmiä riskejä. Oli tiedostettu, miten pystytään tekemään kaikki asiat mahdollisimman turvallisesti.

– Itselläni ei tullut koskaan sellaista oloa, että tämä olisi liikaa. Ei koskaan tehnyt mieli sanoa Antille, että älä saatana. Hän tiesi, mitä tekee, ja oli todella taitava siinä, mitä touhusi.

"Siinä nousi hattu päästä"

Pendikainen myös touhusi, paljon. Kuuluisimman stunttinsa hän teki vuonna 2015 hypättyään kuumailmapallosta noin neljän kilometrin korkeudesta ilman laskuvarjoa. Pendikainen oli tiettävästi ensimmäinen moisen hypyn kuumailmapallosta yhtä korkealta tehnyt ihminen.

Temppu onnistui niin, että Pendikainen kiinnitettiin noin kahden kilometrin korkeudessa toiseen hyppääjään, jolla oli laskuvarjo selässään.

– Antti näytti minulle videon siitä ennen kuin se tuli julki. Muutaman kerran siitä puhuttiin. Siinä oli pitkä prosessi; pojat treenasivat siihen yli vuoden verran ja se oli harkittu homma. He joutuivat monta kertaa muuttamaan suunnitelmia todettuaan, että tämä ei ollutkaan mennyt niin hyvin. Siinä nousi itselläni hattu päästä, miten tuollaista pystyy ihminen tekemään. Antti halusi tehdä mahdottomasta mahdollista. Se oli hieno temppu, Lehtinen luonnehtii.


Mieleenpainuvimpana yhteisenä tempauksena Lehtinen muistaa hypyn 88 metriä korkeasta Tampereen Torni-hotellista Pendikaisen kanssa vuonna 2016. Kaksikko tuli korkeuksista alas lehmäpuvuissa (video alla).


– Paikka oli haasteellinen. Sitä suunniteltiin paljon. Antti oli käynyt siitä kaksi kertaa aiempina vuosina hyppäämässä, ja minun piti mennä mukaan jo toiseen hyppyyn, mutta silloin ei ollut mahdollista päästä. Hän kuitenkin lupasi sen jälkeen, että seuraavalla kerralla mennään kahdestaan vetämään, kunhan sovitaan aika.

– Käytiin muutamaan otteeseen paikan päällä tutkimassa paikkoja. Tehtiin toimintasuunnitelmat, miten sinne päästään. Jouduttiin pitkän aikaa miettimään, miten tämä päästäisiin toteuttamaan. Itse en olisi siihen pystynyt; Antti hoiti suurimman suunnittelun. Oli siistiä olla mukana kokeneemman hyppääjän kanssa ja oppia Antilta kaikkea.

"Joissain asioissa miettii vielä tarkemmin"

Vaikka vaara oli alituiseen läsnä, suoranaisesti kuolemasta Lehtinen ei koskaan Pendikaisen kanssa puhunut.

– En tiedä, oliko Antti sitä kenenkään muun kanssa kauheasti käynyt läpi. Siitäkin välillä extreme-urheilussa puhutaan. Riskejä on olemassa, ja jokaisen ihmisen, joka tällaisia hommia tekee, pitää tiedostaa, että voi käydä pahinkin mahdollinen. 

Sen Lehtinenkin tiedostaa. Vielä piirun aiempaa lujemmin.

– Tällainen pysäyttää aina, kun läheltä menehtyy ystävä, kenen kanssa on tehnyt asioita paljon. En sano, että se välttämättä muuttaisi omaa ajatusmaailmaa näistä lajeista muuten kuin sillä lailla, että joissain asioissa miettii vielä tarkemmin turvallisuutta ja niitä riskejä, mitä on – miten pystyisi vielä turvallisemmin tekemään tempun tai base-hypyn, Lehtinen summaa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja