Lasse Kukkonen ilmoitti tänään maanantaina päättävänsä pitkän ja menestyksekkään jääkiekkoaktiiviuransa. Kukkosen pelaajavuosiin liittyy olennaisesti myös kansantaiteilija Juhamatti Aaltonen, joka päätyi Kukkosen vanavedessä useisiin eri paikkoihin. Aaltosen mukaan Kukkonen oli hänelle omanlainen isähahmo.
38-vuotias Kukkonen ja 35-vuotias Aaltonen ponnistivat molemmat maailmalle Oulun Kärppien riveistä. Kun Aaltonen pelasi SM-liigauransa ensimmäisen ottelunsa, oli Kukkonen jo seuran kapteeni.
– Lasse oli ihan samanlainen silloinkin. Sehän se tässä hauskaa on, Aaltonen sanoo MTV Urheilulle, pohtiessaan sitä, onko Kukkonen muuttunut vuosien varrella.
– Vaikka hän oli silloin vielä nuori, niin hän oli jo isähahmo. Lasse on elänyt murrosiän varmaan kymmenvuotiaana, Aaltonen veistelee.
– Itse taas olin vähän menevämpää sorttia, niin oli hyvä, että Lassella oli vähän järkeä päässä. Hän aina välillä vähän toppuutteli minua, Aaltonen jatkaa hänen ja Kukkosen yhteisen historian muistelua.
Aaltosen mukaan hän ja Kukkonen tutustuivat kunnolla vuonna 2010, kun he olivat samalla maajoukkueleirillä MM-kisojen alla.
– Taisimme olla kahdeksan viikkoa kämppiksinä. Siitä alkoi meidän syvempi ystävyytemme.
Kukkonen on ollut usein merkittävässä roolissa, kun Aaltonen on vaihtanut seurajoukkuetta.
– Lassella oli näppinsä pelissä jo silloin, kun menin Ruotsiin. Olimme samaan aikaan Magnitogorskissa ja sitten hän houkutteli minut Rögleen.
– Ja nyt kun keväällä tulin Kärppiin, niin olihan hänellä siinäkin oma osuutensa, Aaltonen myöntää, viitaten hänen viime kauden siirtoonsa Pelicansista Kärppiin.
– Kertoo paljon hänen asemastaan, että hän voi soitella ja kysellä, että kiinnostaisiko sua tulla tänne. Näkee, että miten seurat ovat arvostaneet häntä, Aaltonen pohtii.
”Miten nää jaksat tehdä tuota?”
Kaksikko on tuntenut toisensa 20 vuoden ajan. Aaltonen myöntää, että Kukkosella on ollut iso vaikutus hänen uraansa. Ei vain siirtojen muodossa.
– Hän on vaikuttanut siihen, miten suhtaudun jääkiekon ja ihan elämään. Hän on antanut niin paljon perspektiiviä.
– Ei hän ole ollut mikään käskyttäjä, vaan hän on aina välillä sanonut, nyt – kannattaisiko vähän rauhoittua, Aaltonen naurahtaa.
– Ja samalla olemme pystyneet antamaan näkemyksiä suuntaan ja toiseen. Vaikka olemme erilaisia ihmisiä, niin olemme tulleet aina hyvin toimeen. Ja vaikka olemme olleet monta vuotta kämppiksinä vieraspelireissuilla, niin koskaan ei ole tullut sellaista fiilistä, että ei vaan jaksa enää tuota samaa naamaa katsella, Aaltonen sanoo.
Aaltonen on päässyt läheltä todistamaan yhtä Kukkosen erikoisuutta.
Pitkän linjan puolustaja on tullut tutuksi myös hyvin räyhäkkäästä, enemmänkin nyrkkeilypiireistä tutusta valmistautumistyylistään, joka tallennettiin televisiokuviin SM-liigaotteluiden yhteydessä. Valmistautumiseen liittyy voimakas puhina, raivokas ilme ja näyttävä liikehdintä.
Aaltosen mukaan Kukkosen valmistautumistyyli aiheutti hämmennystä varsinkin ulkomailla.
– Se on yllättänyt varmaan jokaisen pelaajan, joka ei tiennyt siitä etukäteen. Varsinkin Venäjällä pelaajat olivat aivan ihmeissään. He kysyivät aina, että ”is Lasse okay?” Sitten nauroimme, että kyllä kyllä, Lasse on ihan kunnossa, Aaltonen hekottelee.
– He luulivat aina, että Lasse on hyvin vihainen tai turhautunut. Yksi jos toinenkin tuli kyselemään, että mikä sillä on hätänä. ”Ei mittää, tuolleen se vetää. Kyllä sää totut siihen.”
– Joka pelissä sama juttu.
– Eikä kukaan kyseenalaistanut sitä millään tapaa. Lasse on kuitenkin aina hyvin rento tyyppi niinä hetkinä, kun ei pelata. Mutta kyllä kaikki tiesivät, että sitten kun on tietty kohta menossa, niin ei siinä kannattanut hirveästi mennä tökkimään siihen.
– Jokaisella on oma tyyli. Lassella oli tuo ja se toimi. Mutta kyllä mää itsekin joskus kyselin, että ”miten nää jaksat tehdä tuota?” Hän sanoi, että ”se on rutiini”. Sillä mentiin, se tuli hänellä niin automaattisesti, Aaltonen sanoo Kukkosen tavaramerkistä.
Kukkonen pelasi kolme kauden ajan Venäjällä. Kuvassa hän viilettää Metallurg Magnitogorskin riveissä.
Esimerkki
Kukkosen kohdalla iso yleisö ei välttämättä tajua sitä, kuinka suuri merkitys hänellä on ollut seuroille, joiden kanssa hän on niittänyt menestystä.
– Varsinkin ne, jotka eivät ymmärrä lajista, eivät välttämättä tajua, että mitä siellä oikein tapahtuu. Ja pitää muistaa, että se oli aika raaka rooli, mitä hän kantoi. Ei hän tehnyt uraa millään jalkakikoilla, vaan ihan sillä jokapäiväisellä taistelulla ja sillä, että hän ei antanut ikinä periksi – oli peli mikä tahansa, Aaltonen pohtii ja jatkaa arjen esimerkeistä:
– Hän jaksoi tehdä jokaiseen peliin raivovenyttelyt, sähinät, huutelut sun muut. Itselle se oli aina merkki siitä, että jaha, nyt on pelipäivä. Nyt painetaan hommia.
– Hän loi ihan varmasti nuorille jätkille turvaa, että hän kyllä hoitaa hommansa. Jos joku teki virheitä, niin hän ei tullut ikinä huutamaan, vaan hän yritti vaikka sitten itse syödä sen kiekon.
– Hän on luonut kovan uran siihen nähden, että hänen tyylinsä on ollut se, että ykkösellä kiekko hyökkääjien lapaan ja jos siihen ei pysty, niin sitten lyödään kiekko lasiin. Ja sitten blokataan vetoja. Ja hän on kuitenkin pelannut Euroopan kovimmissa sarjoissa, NHL:ssä ja maajoukkueessa. Hän on hyvä esimerkki siitä, että pelaajan ei tarvitse olla aina mikään taitoniekka, Aaltonen muistuttaa.
Hahmo, jota jäädään kaipaamaan
Kukkonen ei ollut myöskään millään tavalla luovuttuja. Yksi kuvastavin esimerkki hänestä on kevään 2017 MM-kisojen tapaus, jossa hänen peukalonsa murtui ensimmäisessä ottelussa. Kukkonen ei jättänyt kuitenkaan turnausta kesken, vaan hän kävi Suomessa operaatiossa ja palasi kehiin.
Aaltonen todisti koko kuviota läheltä, sillä hän oli mukana Leijonien MM-kisajoukkueessa.
– Jotenkin tuntui, että hän vain syttyi enemmän, kun oli joku vamma. Hän taisteli kahta kauheammin. Ei mua tuo kuvio mitenkään yllättänyt. Hän pelasi milloin minkäkin ongelman kanssa, eivätkä mitkään pikkukolhut häntä pysäyttäneet.
– Jos hän pystyi pelaamaan, niin silloin hän pelasi. Ja jos ei pelannut, niin sitten oli ihan kunnon vamma.
Aaltonen myöntää, että Kukkosen poistuminen jättää kiekkoympyröihin tyhjiön. Toisaalta, Aaltonen on myös iloinen Kukkosen puolesta.
– Yksi aikakausi oli tässä. Uskon, että hänen on varmasti hyvä olla nyt, kun hän on tehnyt päätöksensä. Onhan se haikeaa, että hän poistuu kiekkopiireistä, mutta samalla olen iloinen siitä, että hän on tyytyväinen. Hänellä on uudet jutut tulossa ja hän on varmasti innoissaan tulevaisuudestaan.
– Mutta onhan hänen poistumisensa menetys suomalaisesta jääkiekosta. Hän on ollut kuitenkin tietynlainen hahmo. Monta vuotta ihmiset parjasivat ja haukkuivat häntä, että ”miksi hän on kisoissa”. Lopussa oltiinkin sitä mieltä, että ”tuliskohan se Kukkonen mukaan?” Hän on todella aliarvostettu pelaaja siihen nähden, että kuinka hyvä hän oikeasti onkaan. Ja millainen johtaja hän on. Ihan varmasti moni tulee kaipaamaan häntä, Aaltonen uskoo.
Kukkonen ei poistu kuitenkaan millään tavalla Aaltosen elämästä.
– Vaikka lätkä loppuu, ystävät eivät katoa minnekään, Aaltonen summaa.
