Pitkän linjan Leijonat-soturi Lasse Kukkonen ilmoitti tänään lopettavansa pelaajauransa jääkiekon parissa. Kukkosen uran yksi erikoisimmista hetkistä nähtiin keväällä 2017 Pariisissa.
UUTINEN: Lasse Kukkosen upea ura päättyy – niitti huimaa menestystä Leijonissa ja SM-liigassa
Suomi lähti tuolloin Ranskassa ja Saksassa pelattuihin MM-kisoihin uuden valmentajan, Lauri Marjamäen johdolla. Marjamäen luottosoturina toimi Kukkonen, joka nimitettiin Leijonien kapteeniksi.
– Ensimmäinen peli ja Lasse tipahti pois. Sitten meillä oli vaikeaa, Marjamäki muistelee MTV Urheilulle.
Kukkosen vasemman käden peukalo murtui, kun hän blokkasi laukauksen ottelussa Valko-Venäjää vastaan.
– Lääkäri sanoi, että kisat olivat siinä. Leikkaukseen ja kolmen kuukauden huili, Marjamäki paljasti taustaa kulisseista.
– Lasse mietti yön ja otti asioista selvää. Hän sanoi, että hän lentää Helsinkiin, käy käsikirurgilla ja tulee takaisin. Ja niin hän teki.
– Hän tiesi, että ne olivat hänen viimeiset MM-kisansa. Hän sanoi, että tämä ei voi jäädä tähän.
– Sitten hän tuli takaisin ja hänellä oli kova halu pelata. Ei häntä kuitenkaan voinut vielä peluuttaa. Sitten hän istui pelin tai kaksi penkin päässä.
– Hän vain sanoi Helsinkiin lähtiessään, että siihen asennetaan joku levynpalanen ja jos siihen osuu uudestaan, niin se on ”paskaa tuuria”.
– Hän tuli takaisin paikkaan, jossa olimme pakkovoittojen edessä. Hoidimme ne ja tiemme puolivälieristä välieriin, Marjamäki muistelee.
Kukkosen paluu rauhoitti sekavaan tilaan joutunutta Leijonat-miehistöä. Heikosti alkanut turnaus sai uuden nosteen.
Käsittämätön vahvuus
Marjamäen ja Kukkosen yhteinen tarina alkoi keväällä 2013. Marjamäen mukaan Kukkonen osoitti heti poikkeuksellisia piirteitä, kun he keskustelivat keskenään puolustajan mahdollisesta Ouluun paluusta. Tätä ennen Kukkonen oli viettänyt seitsemän vuotta maailmalla.
– Hän oli todella kiinnostunut siitä, että mitä rupeamme tekemään. Hän halusi olla vakuuttunut monista asioista.
– Taustalla oli se, että Kärpissä haluttiin uutta nostetta. Seura oli ollut monta vuotta sijoilla 8-10. Kärppiin haluttiin johtaja, jolle Kärpät logona ja seurana on erittäin tärkeä juttu. Ja se ajattelutapa paistoi läpi koko ajan.
Ennen Kärppiin tuloa Kukkonen eli yhtä pelaajauransa vaikeinta hetkeä.
– Olen jälkikäteen sanonut hänelle, että ”jumalauta Kukkonen sää olit huono Röglessä, kun pelasitte pitkällä, repaleisella viisikolla”, Marjamäki naurahtaa, muistellessaan Kukkosen kautta 2012-13 Ruotsissa.
Suunta muuttui totaalisesti Kärpissä.
– Tekikö hän seuraavalla kaudella 12 maalia vai mitä, ylivoiman keskeltä. Ja vielä se kliimaksi. Hän sai nostaa Kärppien kapteenina Kanada-maljan kohti kattoa.
– Se on hänelle varmasti yksi uran hienoimmista hetkistä, Marjamäki uskoo.
Marjamäen mukaan hänen ensivaikutelmansa Kukkosesta oli hyvin samanlainen, mitä ”monella muullakin jääkiekkoihmisellä”.
– Ajattelin, että hän on rehti, suomalainen mies, joka ei horju, eikä heilu. Ja että hänellä on joukkue ensin -ajattelutapa. Mutta kun hänet oppi tuntemaan pelaajana, niin pystyi havaitsemaan, miten hyvä pelikäsitys hänellä onkaan. Se on ihan käsittämätön. Ihan se, että kuinka hän pystyy lukemaan ennakolta peliä. Hänen vahvuutensa eivät ole luistelussa tai pelinavauksessa, vaan luonteessa ja kamppailupelissä, alivoiman puolustuspelaamisessa. Mutta tuo pelikäsitys oli jotain, mikä yllätti ainakin minut aivan toden teolla, Marjamäki myöntää.
Kukkonen oli Marjamäen luottosoturi niin Kärpissä kuin Leijonissa. Hän oli elintärkeä linkki valmennuksen ja pelaajiston välillä.
– En halunnut stressata häntä valmennuksellisilla asioilla, mutta hän sanoi, että hän pystyy toimimaan paremmin, kun hän tietää, että mitä päässäni liikkuu. Loppu on historiaa.
– Ne olivat upeat kolme vuotta Oulussa. Meistä tuli ystävykset ja olemme edelleen todella paljon tekemisissä, Marjamäki sanoo.
Toinen ura edessä?
Kukkonen jää historiaan yhtenä Suomen jääkiekon suurena johtajana. Hän löi kaiken pöytään. Joka ikinen kerta.
– Hän valmistautui runkosarjapeliin kuin nyrkkeilyotteluun, mikä on henkisesti erittäin kuluttavaa. Siinä kun hän ähisi ja puhisi, ja sanoi pari sanaa joukkueelle, niin kyllä siinä sai olla aika juniori, joka veti puolivaloilla vieressä, Marjamäki pohtii.
Marjamäki sanoo arvostavansa suuresti sitä, että Kukkonen päätti kuunnella itseään lopettamishetkellä.
– Jos hän tietää, että hän ei pysty antamaan enää 100 prosenttia ja intohimo ei ole enää niin kova, niin hän ei halunnut myöskään lyödä valmentaja Mikko Mannerta (Kärppien päävalmentaja) tilanteeseen, jossa häntä ei voikaan enää peluuttaa niin paljoa. Hän tietää realiteetit – toiset menevät entistä lujempaa.
– Se on fiksun kaverin päätös, että hän lopettaa nyt. Jos ei enää riitä, niin se on kamala tilanne valmentajalle, kun joutuu pistämään tuollaisen pelaajan pieneen rooliin. Tämä on varmasti oikea ratkaisu hänelle, Marjamäki näkee.
Nykyään KHL-seura Helsingin Jokereita valmentava Marjamäki uskoo, että Kukkosella on vielä paljon annettavaa lajille.
– Hänellä on hyvin moninainen käsitys jääkiekosta. Joku kaunis päivä hänestä tulee vielä äärimmäisen hyvä seurajohtaja. Hänellä on kuitenkin kokemusta niin Pohjois-Amerikasta, Venäjästä, Ruotsista, puhumattakaan maajoukkueesta tai Kärpistä.
– Todella fiksu, perheellinen mies, jolla on perusarvot kunnossa. Upea ihminen, Marjamäki tiivistää näkemyksensä Kukkosesta.