Lasse Kukkosen suuruus heijastui käsittämättömällä MM-kisojen tapahtumaketjulla – "Lääkäri sanoi, että se on kolmen kuukauden huili"

– Hän oli todella kiinnostunut siitä, että mitä rupeamme tekemään. Hän halusi olla vakuuttunut monista asioista. 

– Taustalla oli se, että Kärpissä haluttiin uutta nostetta. Seura oli ollut monta vuotta sijoilla 8-10. Kärppiin haluttiin johtaja, jolle Kärpät logona ja seurana on erittäin tärkeä juttu. Ja se ajattelutapa paistoi läpi koko ajan.

Ennen Kärppiin tuloa Kukkonen eli yhtä pelaajauransa vaikeinta hetkeä.

– Olen jälkikäteen sanonut hänelle, että ”jumalauta Kukkonen sää olit huono Röglessä, kun pelasitte pitkällä, repaleisella viisikolla”, Marjamäki naurahtaa, muistellessaan Kukkosen kautta 2012-13 Ruotsissa.

Suunta muuttui totaalisesti Kärpissä.

– Tekikö hän seuraavalla kaudella 12 maalia vai mitä, ylivoiman keskeltä. Ja vielä se kliimaksi. Hän sai nostaa Kärppien kapteenina Kanada-maljan kohti kattoa.

– Se on hänelle varmasti yksi uran hienoimmista hetkistä, Marjamäki uskoo.

Marjamäen mukaan hänen ensivaikutelmansa Kukkosesta oli hyvin samanlainen, mitä ”monella muullakin jääkiekkoihmisellä”.

– Ajattelin, että hän on rehti, suomalainen mies, joka ei horju, eikä heilu. Ja että hänellä on joukkue ensin -ajattelutapa. Mutta kun hänet oppi tuntemaan pelaajana, niin pystyi havaitsemaan, miten hyvä pelikäsitys hänellä onkaan. Se on ihan käsittämätön. Ihan se, että kuinka hän pystyy lukemaan ennakolta peliä. Hänen vahvuutensa eivät ole luistelussa tai pelinavauksessa, vaan luonteessa ja kamppailupelissä, alivoiman puolustuspelaamisessa. Mutta tuo pelikäsitys oli jotain, mikä yllätti ainakin minut aivan toden teolla, Marjamäki myöntää.

Kukkonen oli Marjamäen luottosoturi niin Kärpissä kuin Leijonissa. Hän oli elintärkeä linkki valmennuksen ja pelaajiston välillä.

– En halunnut stressata häntä valmennuksellisilla asioilla, mutta hän sanoi, että hän pystyy toimimaan paremmin, kun hän tietää, että mitä päässäni liikkuu. Loppu on historiaa.

– Ne olivat upeat kolme vuotta Oulussa. Meistä tuli ystävykset ja olemme edelleen todella paljon tekemisissä, Marjamäki sanoo.

Toinen ura edessä?

Kukkonen jää historiaan yhtenä Suomen jääkiekon suurena johtajana. Hän löi kaiken pöytään. Joka ikinen kerta.

– Hän valmistautui runkosarjapeliin kuin nyrkkeilyotteluun, mikä on henkisesti erittäin kuluttavaa. Siinä kun hän ähisi ja puhisi, ja sanoi pari sanaa joukkueelle, niin kyllä siinä sai olla aika juniori, joka veti puolivaloilla vieressä, Marjamäki pohtii.

Marjamäki sanoo arvostavansa suuresti sitä, että Kukkonen päätti kuunnella itseään lopettamishetkellä.

– Jos hän tietää, että hän ei pysty antamaan enää 100 prosenttia ja intohimo ei ole enää niin kova, niin hän ei halunnut myöskään lyödä valmentaja Mikko Mannerta (Kärppien päävalmentaja) tilanteeseen, jossa häntä ei voikaan enää peluuttaa niin paljoa. Hän tietää realiteetit – toiset menevät entistä lujempaa. 

– Se on fiksun kaverin päätös, että hän lopettaa nyt. Jos ei enää riitä, niin se on kamala tilanne valmentajalle, kun joutuu pistämään tuollaisen pelaajan pieneen rooliin. Tämä on varmasti oikea ratkaisu hänelle, Marjamäki näkee.

Nykyään KHL-seura Helsingin Jokereita valmentava Marjamäki uskoo, että Kukkosella on vielä paljon annettavaa lajille.

– Hänellä on hyvin moninainen käsitys jääkiekosta. Joku kaunis päivä hänestä tulee vielä äärimmäisen hyvä seurajohtaja. Hänellä on kuitenkin kokemusta niin Pohjois-Amerikasta, Venäjästä, Ruotsista, puhumattakaan maajoukkueesta tai Kärpistä.

– Todella fiksu, perheellinen mies, jolla on perusarvot kunnossa. Upea ihminen, Marjamäki tiivistää näkemyksensä Kukkosesta.