Lapualla on vietetty tänään patruunatehtaan räjähdyksen muistopäivää, joka alkoi seppeleenlaskulla. Paikalla oli runsaasti ihmisiä, jotka menettivät perheenjäseniään Suomen rauhanajan suurimmassa räjähdysonnettomuudessa.
– Minä menetin siskoni, joka oli hyvin nuori vielä. Hän oli juuri palannut äitiyslomalta töihin, kun tämä tapahtui, kertoo seppeleenlaskuun osallistunut Heikki Rintala.
Pieniä lapsia jäi useilta onnettomuuden uhreilta. Yksi ihmeen kaupalla säilyneistä oli Eila Ulvila, joka menetti lähes kaikki työtoverinsa. Hän kuvailee kaiken äkillisyyttä näin.
– Istuin omalla työpisteelläni normaaliin tapaan ja tarkastin patruunoita siinä. Sitten en tiedä mitä on tapahtunut. Ensimmäinen mitä näin kun heräsin, oli taivas, Ulvila muistelee.
Katto ja seinät olivat kadonneet ympäriltä, joka puolelta kuului huutoa ja näkyi liekkejä.
– Siellä huudettiin Jumalaa, huudettiin kaikenlaista. Sitten kuulin kun joku huusi, että apua on tulossa, älkää liikkuko.
Hänen vasen puolensa oli turta eikä hänellä ollut tietoa edes omasta tilanteesta. Ympärillä oli täysi kaaos.
– Sairaalassa selvisi, että vasen sääriluu oli murtunut ja muitakin pieniä vammoja oli tullut. Kannan niitä kiviä mukanani vieläkin, neljänkymmenen vuoden jälkeen.
