Huuhkajien päävalmentajan lapsi sairastui syöpään 2020 | MTV Uutiset
Lapsen raju syöpä keskeytti Huuhkajien päävalmentajan uran: "Olin vain selviytymismoodissa"
Jacob Friis kuvailee tyttärensä syöpävuosia selviytymistaisteluksi koko perheen kannalta.
Julkaistu 26.06.2026 18:31
Tiia Palmén
Krista Rastamo
Huuhkajien päävalmentajan Jacob Friisin tytär sairastui syöpään 2020. Lapsen sairaus keskeytti valmentajan uran, koska tärkeintä oli keskittyä tyttäreen ja perheeseen.
Suomen jalkapallomaajoukkueen Huuhkajien päävalmentajan, tanskalaisen Jacob Friisin tytär sairastui erittäin aggressiiviseen leukemiaan vuonna 2019.
Kolmen lapsen isä teki heti päätöksen, että perhe asetetaan etusijalle ja ura jää toiseksi. Valmentajan työt jäivät tauolle.
– Kun on kolme lasta, jollakulla heistä on aina jokin flunssa. Keskimmäinen lapsistamme oli lähes 4-vuotias vuonna 2019, kun hän alkoi sairastella. Flunssa ei vain millään parantunut. Yöt menivät tyttöä rauhoittaessa, kun hänen koski jalkoihin, Friis kertoi SuomiAreenan keskustelussa lapsien syövistä.
Vanhemmat ajattelivat ensin, että tyttären jalat kasvavat pituutta ja kyse oli kasvukivuista. Tytön flunssa kuitenkin vain jatkui, joten perhe meni toistamiseen lääkäriin.
– Lääkäri sanoi, että pitäisi varmaan ottaa verikokeet.
Shokkiuutinen
Lapsen veriarvot olivat niin matalat, että perhe passitettiin heti sairaalaan. Friisin vaimo tuli paikalle muiden perheen lasten kanssa. Kun lääkäri tuli huoneeseen, hän kehotti vanhempia istumaan.
– Hän sanoi, että tyttärellämme on erittäin aggressiivinen leukemia. Se oli shokki, Friis kuvailee.
Perheen piti viedä tytär heti toiseen sairaalaan yli 100 kilometrin päähän. Kemoterapia aloitettiin samana iltana.
aat shokkiuutisen ja samaan aikaan sairaala oli täynnä asiantuntijoita ja lämpimiä ihmisiä. Se kosketti vaikeassa tilanteessa.
Tyttärelle tehtiin tarkka hoitosuunnitelma, joka piti sisällään useita kemoterapiajaksoja. Kuitenkin jo ensimmäisen hoitojakson jälkeen tuli paha takaisku eikä hoitoa voitu heti jatkaa.
Tytär piti eristää muista ihmisistä
Seuraavaksi lapsi passitettiin hoitoon sairaalaan Kööpenhaminaan.
– Sitten hoidot alkoivat sujua hyvin. Koronapandemia alkoi juuri tuolloin vuonna 2020 ja vaikka se oli monelle ihmiselle kamalaa aikaa, meidän perheellemme se oli onnekasta.
– Tyttäremme piti olla täysin eristettynä muista ihmisistä infektiovaaran vuoksi, joten koronaeristys oli meidän kannaltamme hyvä, koska ihmisten infektiot vähenivät ja pysyimme terveinä.
Takaiskut eivät kuitenkaan olleet ohi. Tytölle tuli hoitojen aikana vakavia sydänongelmia ja hän joutui intensiiviseen hoitoon sydänosastolle.
– Onneksi hän pärjäsi hoidon kanssa ja tuli takaisin vahvempana.
Kaikki keskittyminen meni lapsiin
Kun tyttö sairastui, perheen kuopus oli vasta yksivuotias.
– En nähnyt poikaani käytännössä ensimmäiseen vuoteen, koska olin lähes koko ajan tytön luona.
– Olimme onnekkaita, että meillä oli appivanhemmat auttamassa. Meidän piti myös kiinnittää paljon huomiota isosiskoon, vanhimpaan lapseemme, joka oli tuolloin 6-vuotias. Hänkin sai onneksi ammattiapua.
Alkuvaiheessa vanhemmat eivät kiinnittäneet mitään huomiota omaan vointiin, vaan tärkeintä oli keskittyä lapsiin.
– Hoitojen alkuvaiheessa psykologi tuli sairaalahuoneeseen ja kysyi, miten me vanhemmat voimme. Siinä hetkessä kaikki fokus oli lapsissamme eikä minulla ollut mitään tarvetta puhua omasta voinnistani kenenkään kanssa. Olin vain selviytymismoodissa, Friis kuvailee.
Teräsmiespuku päällä
Friis kuvailee tyttärensä syöpävuosia selviytymistaisteluksi koko perheen kannalta.
– Mietin, miten voimme pärjätä perheenä ja miten selviämme. Yksi hoitaja sanoi, että sitä laittaa "Teräsmiespuvun" päälleen, koska se on ainoa mahdollisuus selvitä. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä.
Friis on todella kiitollinen hoidosta, jota hänen lapselleen annettiin Tanskassa. Hän antaa kiitosta myös psyykkiselle hoidolle ja tuelle, jota perheelle annettiin.
– Minulla on onneksi edelleen kolme lasta. Mutta kun riisut teräsmiespuvun ja selviytymismoodi helpottaa, sairaudesta tulee jokapäiväistä elämää. Ei ole pelkästään hoitojen aikaa, vaan myös aika niiden jälkeen. Vaimoni oli todella vahva. Minä itkin enemmän kuin hän, Friis sanoo.
Perhe joutui matkustamaan vielä intensiivisten hoitojenkin jälkeen viikoittain Kööpenhaminaan pitkän aikaa.
Friisin vaimo jäi pitkälle sairauslomalle tyttären sairastumisen jälkeen, Friis palasi töihin nopeammin.
Asiat perspektiiviin
Friisin tytär voi nyt hyvin, kun syöpädiagnoosista on kuusi vuotta. Hoidoista seurasi sivuvaikutuksia sydämeen, hiuksiin ja keuhkoihin. Lapsi käy yhä sairaalassa puolen vuoden välein hoidoissa, mutta syöpä on nyt voitettu.
– Hän pystyy onneksi elämään näiden sivuvaikutusten kanssa. Hän pelaa jalkapalloa, on nopea ja fiksu. Kaikki on hyvin nyt.
– On hieman klisee sanoa näin, mutta olin tavattoman onnellinen, kun pääsimme elämässä taas siihen vaiheeseen, kun tyttäreni meni päiväkotiin ja meidän piti herätä aikaisin tai kun haimme häntä koulusta. Olen nauttinut siitä. Lapseni sairastuminen asetti asioita perspektiiviin ja osoitti, mikä on elämässä tärkeintä.
Friis kertoo MTV Uutisille, että tyttären hoidoilla ei oikeastaan ole mitään selvää päättymispäivää.
– Ei tule sellaista lopullista päivämäärää, jolloin sanotaan, että nyt hän on parantunut. Luuydinsiirtoon liittyvä varsinainen hoito kesti muistaakseni ainakin kuusi kuukautta. Sen jälkeenkin piti kuitenkin käydä sairaalassa kerran viikossa monien kuukausien ajan, ehkä kolme tai neljä kuukautta.
– Sen jälkeen käyntejä oli kahden viikon välein, sitten kerran kuukaudessa, ja nyt olemme siinä vaiheessa, että käymme tarkastuksissa puolen vuoden välein.
Parisuhde säilyi
Myös Friisien avioliitto selvisi koettelemuksesta.
– Jo ensimmäisen kuukauden aikana eräs sairaanhoitaja sanoi meille, että tällaisen kokemuksen jälkeen pariskunnat yleensä joko eroavat tai tulevat siitä ulos entistä vahvempina. Me olemme edelleen naimisissa, joten kai me kuuluimme siihen jälkimmäiseen ryhmään.
Friis korostaa, että parisuhteen eteen tehtiin myös työtä.
– On puhuttava, arvioitava tilannetta jatkuvasti ja oltava todella tietoinen siitä, mitä toiselle kuuluu. Muuten tällainen kokemus voi hajottaa minkä tahansa perheen.
Myös läheisillä oli suuri rooli Friisien elämässä hoitojaksojen aikana ja paras apu ja tuki oli hyvinkin arkista.
– Pelkkä kysymys "voinko auttaa?" ei aina riitä, vaan usein tärkeintä on tarttua toimeen ja auttaa konkreettisesti.
Friisien perheellä kävi hyvä tuuri, sillä ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka tarjosivat tukeaan ja apuaan. Friis toivookin, että jokainen vastaavan kriisin läpikäyvä saisi osakseen samanlaista rakkautta ja välittämistä, sillä juuri sillä voi olla ratkaiseva merkitys jaksamisen kannalta.