Lampaantaljat ovat lämmittävä ja pehmeä sisustuselementti, joita suomalaiset ostavat erityisesti talvikuukausina, mutta miten lampaantaljoja tuotetaan, ja voiko niitä kutsua eettisiksi?
Lampaantalja lämmittää monen suomalaisen pulkkaa, sohvaa tai olohuoneen lattiaa. Taljoja myydään erityisesti syksyllä ja talvella, ja myynnissä on niin aitoja kuin keinotekoisiakin versioita.
Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara kertoo, että lampaantuotannossa käytetään yleensä koko eläin hyväksi.
– Lampaasta hyödynnetään kerittävä villa, ja kun lammas aikanaan teurastetaan, myös taljat pyritään käyttämään.
Pelkästään taljojen takia lampaita ei siis teurasteta.
Tuomivaara ei kuitenkaan pidä lampaantuotantoa täysin ongelmattomana.
– Australiassa on puhuttanut paljon mulesing, eli menetelmä, jossa lampaan takapuolen ihoa leikataan loiseläinten ehkäisemiseksi.
Menetelmässä ei käytetä puudutusta, ja eläinlääkärit ovat arvioineet, että leikkauksesta aiheutuva kiputila voi kestää lampailla viikkojen, jopa kuukausien ajan.
– Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa mulesing-menetelmä on kielletty, mutta Australiassa sitä käytetään.
Tuomivaaran mukaan ulkomaisessa lampaantuotannossa myös elävien eläinten pitkät kuljetusmatkat ovat mahdollisia.
– Lampaantaljojen kohdalla suosisin kotimaista, vaikka ei sekään ihan ongelmatonta ole, sillä eläinsuojelutarkastuksissa ongelmia löytyy myös lammastiloilta. Sinänsä en siis suosittele sitäkään.
Alkuperämaa vaikuttaa
Lampaantaljan eettisyydestä voi osittain siis kertoa jo pelkkä alkuperämaa, joka kuluttajan kannattaa selvittää jo ennen ostopäätöksen tekoa.
