Lauran* elämä lähti sivuraiteille, kun hänen selkäkipuaan ei otettu todesta. Lääkärit määräsivät pilleriä toisen perään, jonka seurauksena Laura ajautui lääkekoukun kautta mielenterveystoimiston asiakkaaksi.
Laura oli kärsinyt selkäkivuista jo vuosikaudet, mutta ongelmat kärjistyivät jokunen vuosi sitten. Laura odotti kolmatta lastaan, kun hän joutui jäämään selkäkipujensa vuoksi sairauslomalle lähes koko raskausajaksi. Lapsi syntyi vuonna 2007, ja tilanne rauhoittui hieman.
Lapsen ollessa vuoden ikäinen vuonna 2008 Laura ajatteli palaavansa töihin. Nainen ehti olla töissä vajaat kolme kuukautta, kunnes selkä räsähti kunnolla ja alamäki alkoi.
Lääkärit eivät ottaneet tosissaan
Lääkärit eivät tunnistaneet kipua eivätkä ottaneet Lauraa tosissaan.
– Sain sairauslomia ja särkylääkkeitä. Yksi työterveyslääkärikin sanoi, että nyt pikkurouva menee kotiin ja rauhoittuu, ei mitään hätää, muistelee Laura.
Selkäsärky ei hellittänyt.
– Minulle sanottiin, ettei pitäisi niin paljon särkeä. Aloin käydä reumatologilla, usealla fysiatrilla, neurologeilla ja todella monella erikoislääkärillä. Tiedän paljon, mitä minulla ei ole, tuhahtaa Laura.
Jokainen lääkäri antoi uusia lääkkeitä tai nosti vanhojen annosta, mutta mitään lääkkeitä ei poistettu.
Lopulta Lauran selkä kuvattiin, ja hänen selässään havaittiin välilevyrappeuma.
Lääkkeet ajoivat Lauran lääkekierteeseen
– Lopputulos oli se, että vuoden 2009 loppupuolella olin henkisesti aivan loppu ja sekaisin lääkkeistä. Uusi työterveyslääkäri, jonka luona olin usein käynyt, sanoi että tilanne on niin vaikea, ettei hän voi tehdä muuta kuin tukea ja kuunnella, muistelee Laura.
